Etelä-Afrikka 8: Varsinainen roadtrip alkaa

7.11.

Nukuimme jopa seitsemään ja hyvin levänneinä kävimme Skukuzan ravintolassa hyvällä buffet-aamiaisella ulkona hyönteisten kanssa. Tuhlasimme myös 60 randia naurettavan kalliiseen, hitaaseen ja epävakaaseen nettiin. Skukuzasta lähdimme pikkuhiljaa kohti etelää hiekkateitä pitkin. Matkalla mainitsemisen arvoisia bongauksia oli linnun kanssa painiva varaani, krokotiili viiden metrin päästä ja leopardikilpikonnaemo poikasensa kanssa. Krugerin pölyisiä hiekkateitä ajaessa meidät valloitti pitkään etsitty vapauden tunne, kun kaikki tavaramme olivat autossa, tulevien päivien ohjelma tyhjä eikä seuraavan yön majapaikkaa tiedossa. Krugerista hieman haikein mielin poistuttuamme päätimme ajaa Nelspruitiin. Katsoimme opaskirjasta halvimman majapaikan ja asetimme navigaattorin ohjaamaan meidät sinne. Paikka oli ihan mukiinmenevä hostelli, ei mitään valittamista. Hostellin pitäjä suositteli meille ravintolaa lähistöltä. Kun kysyimme millainen paikka oli kyseessä, vastaus oli yksinkertaisesti: “se on pubi.” Ennakkoluuloistani huolimatta suostuin menemään sinne, ja tällä kertaa se kannatti. Paikka olikin jaoteltu erikseen baariksi ja ravintolaksi, eikä ravintolapuoli näyttänyt ollenkaan pöllömmältä. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka erinomaista. Lisäksi lasi hyvää valkoviiniä maksoi hurjasti euron ja se oli piripintaan täytetty. Ville otti kreikkalaislautasen, jonka antimet olivat niin suolaisia, että siltä alkoi vuotaa verta nenästä. Mutta hyvää oli silti kuulemma, vain pari viimeistä fetan ja grillihalloumin palaa tekivät tiukkaa. Ihme suolanaama. Tarjoilija kyseli meiltä hiukan perusjuttuja, kuten nimet ja että olemmeko viihtyneet Etelä-Afrikassa. Vihdoin sain myös kysyttyä miten Nelspruit äännetään, kun kuitenkin joutuu jossain vaiheessa selittämään mistä on tulossa ja häpeämään väärää ääntämystä. Se on siis melko tarkalleen “nälspreit”.

8.11.

Nelspruitissa aamulla käytiin ostoskeskuksessa ostamassa ulkoinen kovalevy läppäriin, koska videota on kuvattu niin järjetön määrä, ettei tallennustila enää riitä. Ville kävi samalla myös parturissa. Hinta oli hieman kovempi (8e) kuin mun maksama 6 euroa, mutta siihen sisältyi myös pesu. Lähdimme ajamaan kohti Dundeetä, joka sijaitsee taistelukenttien (Boer-Zulu, Anglo-Zulu) lähellä. Ajomatka kesti seitsemisen tuntia pitkien tietyöosuuksien takia. Maisemat olivat tavallista maaseutua, joka on samanlaista kaikkialla. Dundeen liepeillä näimme kyltin Bergview B&B ja ajoimme sinne. Hinta oli kohtuullinen ja paikan pitäjä vaikutti mukavalta, joten asetuimme tänne. Kävimme illalla syömässä Spurissa, joka oli amerikkalaistyyppinen dineri. Palvelu ja pääruoka oli kehnohkoa, mutta nacholautanen alkupalana oli maailmanluokkaa. Huomenna tutustumme ainakin Blood Riverin taisteluun, jossa 150 boeria/buuria (en tiedä miten toi kirjoitetaan suomeksi) teurasti tuhansia zuluja. Tämä siksi, että siellä on museo, kun muilla taistelupaikoilla pitäisi palkata opas, jotka veloittavat 17-70 euroa tunti per henkilö.