Etelä-Afrikka 5: Kylmän ja kostean, löysin mä Britannian

Olen pahoillani, joudun käyttämään hotellin respan konetta, jossa on maailman hitain ja pätkivin yhteys, IE ja viruksia. Katsotaan saanko mitenkään kuvia nyt mukaan...

30.10.

Päivä oli melko tapahtumaköyhä, kunnes käännyimme Mount Shebaa kohti johtavalle tielle. Tie oli paikoin niin huonossa kunnossa (=mutavelliä), että maksiminopeus oli 5 km/h. Myös sää oli meitä vastaan, tuuli ja vihmoi. Lämpömittaria meillä ei ole, mutta arvelen lämpötilan olleen 10-15 asteen paikkeilla. Kun vihdoin saavuimme Mount Shebaan, yllätys oli melkoinen. Neljän tähden hotelli keskellä ei yhtään mitään. Respan täti kohteliaasti ilmoitti, että mikäli haluamme syödä hotellin ravintolassa illallista, tulee meidän vaihtaa vaatteet. Sananmukaisesti se meni näin: “Haluan ilmaista, että ravintolassamme on dresscode, joka on kuitenkin casual, mutta noissa teidän vaatteissanne sinne ei ole mitään asiaa.” Ilmoituksen jälkeen saimme avaimen mökkiimme, joka onkin melkoinen. Se on rakennettu vuoren rinteelle ja parvekkeelta on huikea näköala, josta ei sumun läpi nähnyt mitään. Tässä on jopa autokatos! Meillä on myös oma palvelija, joka tekee kaiken paitsi kokkaa (pesee jopa auton pyydettäessä). Mökkiin oli valmiiksi tuotu torakkamyrkkyä, mikä enteili pahaa. Viiden ruokalajin illallisen (11€, ei paha!) ja hyvän eteläafrikkalaisen siiderin jälkeen kun palasimme mökkiin, sen olivat valloittaneet vähän torakan näköiset pienemmät kuoriaiset. Makuuhuoneen katossa niitä oli kahdeksan ja olohuoneessa ehkä kolme. Oli aika aloittaa lahtajaiset. Ville käytti jälleen taitavasti ilmastointiteippiä ja rakensi aikakauslehdestä murhavälineen. Krematoimme takassa (joita on 2) kaikki potentiaalisesti yöllä naamalle putoavat hyönteispaskiaiset. Yöllä Villeä tuli kylppärin kokolattiamatolla(!) vastaan ihka oikea torakka, jee! Myrkylle tuli heti käyttöä. Kyseinen torakka kykeni kuitenkin post mortem häiritsemään yöuniamme. Aamulla oli mökissä antarktisen kylmä, kuten brittien suosimissa paikoissa kuuluukin olla. Emme silti alistuneet karvapeitteisten kuumavesipullojen käyttöön, triplahuopa riitti. Käyttövesi lämpiää luonnollisesti kaasulla ja mökkikohtaisesti. Lämmintä vettä riittää suihkussa, joten ei ole aihetta valittaa.

Meiän mökki

31.10.

Respassa eräs englantilainen rouva vakuutteli meille, että viikon sisällä aurinko vielä paistaa, joten emme jääneet Mount Sheballe tekemään kävelyretkiä. Sen sijaan suuntasimme Blyde River Canyoniin, joka on maailman kolmanneksi suurin kanjoni. Matkalla poikkesimme näköalapaikalle, josta ei kuitenkaan nähnyt yhtään mitään, koska sumu oli niin paksu. Siellä ollut lyhyt sademetsäkävely oli kuitenkin hieno. Saimme uusia ystäviäkin, kun suostuimme valokuvaussessioon opiskelijaporukan kanssa. Blyde Riverille vievä tie oli mahtava, joskin erittäin epäafrikkalainen. Ympärillä kasvoi havupuita ja puuttomat alueet näyttivät skotlantilaisilta nummilta. Itse kanjoni ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta ihan nätti paikka. Sielläkin saimme uuden ystävän, korkeanpaikankammoisen rastamanin. Löysimme hänet konttamaasta kanjonin yli vievää siltaa pitkin. Mies kirkui kuin apinat, joita myös oli paikan päällä. Jututimme kaveria hetken ja lopulta hän rohkaistui menemään sillan yli (juosten). Paluumatkalla poikkesimme Sparissa hakemassa illallistarvikkeita. Kokkailut sujuivat… no sanotaan syömäkelpoisesti.

Korkeanpaikankammoinen rastaman

1.11.

Tämän piti olla lepopäivä, vaan toisin kävi. Aloitimme aamun kyllä rennosti itsetehdyllä aamupalalla, mutta puolenpäivän maissa lähdimme kävelyretkelle. Luulimme sen olevan leppoisat viisi-kuusi kilometriä kukkuloilla. Se olikin raastavaa kivien ja puunrunkojen yli pomppimista tiheässä viidakossa. Näkymät olivat toki hienoja, mahdottoman vehreää kasvustoa ja pystysuoria kallioseinämiä. Polun päässä oli vesiputous, jossa pidimme lyhyen pique-nique-tauon ja lähdimme takaisin hotellille. Yllättäen hommaan olikin kulunut reilut 5 tuntia. Illalla istuskeltiin hotellin baarissa brittieläkeläisten kanssa. Puhuivat Rhodesiasta, kuningattaresta ja muistelivat vanhoja hyviä aikoja. Huomenna on tarkoitus tehdä päiväretki Krügerin kansallispuistoon.

Sain näköjään kuviakin lisättyä, jee! Ehkä uskallan toistekin käyttää tätä romua.