Chile 8: Vakavaa dokumentaatiota ja vaihtelevan laatuisia viinejä

¿Qué tal?

Neljän tähden hotellin aamupala oli huikea. Tuoreiden hedelmien valikoima oli monipuolinen ja syödä sai katsellen järvinäköalaa. Edessä oli kuitenkin pitkä ajopäivä, sillä seuraava majoitus oli varattu Chillánista, johon oli 7 tunnin ajomatka. Emme kuitenkaan menneet sinne suoraan, vaan kävimme Tolténin kylässä, joka vuoden 1960 maanjäristyksessä putosi kolme metriä ja jäi veden alle. Kuvasimme maanjäristyksestä lyhyen faktaohjelmakkeen, joka näytetään joko erikseen tai PPP-jakson sisällä. Saa nähdä mitä siitä tulee. Joka tapauksessa oli jännää etsiä siihen liittyneitä paikkoja ja tutkia aihetta. Meille meinasi tulla kiire Chillánin hotelliin, koska muistin respan menevän kiinni klo 23. Saavuimme paikalle klo 22:45, koska tällä kertaa löysimme hotellin nopeasti. Respa ei kuitenkaan mennyt kiinni ja saimme vielä hotellin ravintolasta iltapalaksi ruokaisat sämpylätkin.

 

Uudelleen rakennettu vuonna 1960 tuhoutunut puisto

Seuraava kohteemme oli Santa Cruz, joka sijaitsee Colchaguan viinilaaksossa. Tavoitteena oli käydä viinitilalla. Ne pirulaiset kun sulkevat ovensa yleensä jo klo 16, niin sen järjestäminen oli ollut äärimmäisen hankalaa. Chilessä on rattijuopumuksessa nollatoleranssi, joten kuskiksi alistunut (eli KSP:n hävinnyt) ei voisi edes maistella viinejä. Siksi emme siis ole autolla käyneet viinitiloilla. Nyt menimme ajoissa Santa Cruziin ja varasimme heti viinitilakierroksen. Ainoa vapaa oli kävelymatkan päässä ja alkoi 40 minuutin kuluttua siitä, kun saavuimme b&b:lle. Eli pikainen rinkan pudottaminen huoneeseen ja heti kävelemään kohti viinitilaa.

Viña Laura Hartwig oli kaupungin laidalla ja oikein kivannäköinen paikka. Ympärillä näkyi kukkuloita ja tietysti viiniköynnöksiä kaikkialla. Tilalla oli myös hevosia ja esittelykierroskin tehtiin osaksi hevoskärryillä. Tämän tilan päätuotteet olivat Cabernet Sauvignon ja Carménère. Viininvalmistus käytiin yksityiskohtaisesti läpi ja saimme maistaa suoraan tankista Cabernet Francia, jota ei sellaisenaan edes myydä, vaan siitä tehdään sekoitteita. On kuulemma liian tymäkkää myytäväksi. No, eipä se kummoista tosiaan ollut. Kellarissa näimme ranskalaisia ja amerikkalaisia tammitynnyreitä. Lopuksi tietysti maisteltiin. Saimme maistaa kolmea eri punaviiniä, joista viimeinen oli jonkin sortin premium ja tarjoiltiin kristallilasista. Kaikki kolme maistuivat jokseenkin samalta, emmekä pitäneet yhdestäkään. Olimme silti ainoat, jotka joivat kaikki viininsä. Kierroksella oli mukana mm. chileläinen connoisseur, joka suunnilleen sylki kaksi ensimmäistä lasiin ja joi kolmannen kehuen sitä maasta taivaaseen. Tyyppi vaikutti teeskentelijältä ja meille tuli juntti olo.

Laura Hartwigin viiniä

Huonojen viinien jälkeen käväisimme kämpällä ja lähdimme etsimään ravintolaa. Päädyimme vanhan viinitilan sisäpihalle perustettuun ravintola-alueeseen, jossa oli viisi eri ravintolaa. Löytyi italialaista, argentiinalaista, perulaista, chileläistä ja riistaravintola. Päädyimme perulaiseen, josta saimme reissun parhaat ateriat. Otin lammasta korianterikastikkeessa ja Ville söi kanaa kummallisesti maustetussa keltaisessa kastikkeessa. Jälkkäriksi söimme mahtavat juustokakut kolmella eri hedelmäkastikkeella. Viinin valitsimme sillä perusteella, että ravintolan ikkunasta näkyi ne köynnökset, josta se oli tehty. Ja olikin erinomainen Sauvignon Blanc.

Maailmanluokan juustokakku

Seuraavaksi oli jälleen pitkä ajopäivä La Serenaan, joka on Santiagosta pohjoiseen viitisensataa kilometriä. Siellä maiseman piti olla paljon kuivempaa ja karumpaa.

- Señores Finlandeses