Chile 3: Vihamielisiä kasveja ja turistikaupunkien ruuhkaa

Laguna Blanca ja pari jotain tyyppiä

 Aamulla päätimme käydä Laguna Blancalla, joka oli majapaikkamme omistama yksityinen järvi korkeammalla laaksossa. Autolla ei päässyt perille asti, koska tie muuttui ajokelvottomaksi. Neliveto kunnon maavaralla olisi ollut tarpeen. Jatkoimme siis jalan. Muutaman tunnin jälkeen saavuimme järvelle ja meidät palkittiin upeilla maisemilla ja mukavalla uintipaikalla. Vesi oli tietysti kylmää, mutta Suomen kesässä uineille siedettävän lämpöistä. Ja kyllä virkisti! Ikävä puoli pitkässä kävelyssä oli pienet takiaiset, joita tarttui sukkiin ja kenkiin mielettömiä määriä. Luovutin niiden kanssa palattuamme autolle, koska irti revittäessä ne jättivät pieniä piikkejä jälkeensä. Heitin siis sukkani roskiin, koska takiaistilanne oli niin toivoton.

Kasvikunnan viheliäisintä porukkaa

Laguna Blancasta lähdimme kohti Pucónia, mutta emme (epäluotettavan navigaattorin mukaan) nopeinta reittiä, joka olisi kiertänyt motarin kautta, vaan oikoreittiä Parque Nacional Conguillíon läpi. Puisto sisältää todella komean Volcán Llainan, joka tarjoilikin tyylikästä taustaa ajelulle lähes koko matkan. Tie puiston läpi oli pitkälti yksikaistainen, ja koska on huippusesonki, autoja tuli vastaan jatkuvasti. Siinä sitten odoteltiin ja peruuteltiin ja otettiin tiukemmissa paikoissa peilejäkin sisään. Tehtiin myös pikku kävelyreitti, josta näki kosken ja jännästi kuluneita kallionseinämiä.

Tulivuori Llaina ja tuhka-autiomaansa

Kello 21 saavuimme Villarricaan, josta oli vielä pitkälti matkaa hostelliimme. Pysähdyimme kuitenkin siellä, koska nälkä alkoi käydä armottomaksi. Saimmekin mahtavan herkulliset pizzat täpötäydessä, meluisassa ja kuumassa ravintolassa. Tunnelma oli aito. Matka jatkui ruuhkassa, koska Villarrica ja viereinen Pucón ovat Chilen ykkösturistikohteita ja nyt on tosiaan huippusesonki. Aamuisin KAIKKI ajavat omilla autoillaan rannalle ja iltaisin KAIKKI tulevat sieltä pois. Teiden kapasiteetti riittää ehkä neljäsosaan automäärästä. Oisko jokin ratikka/juna tai edes kätevä bussiyhteys mitään? Ville jo suunnitteli muuttavansa Pucóniin vesibussiyrittäjäksi.

Hostellimme oli Curarrehuen pikkukylässä, jonka asukkaista 80% on Mapuche-intiaaneja. Kai suomeksi saa vielä sanoa "intiaani"? Majapaikkamme oli aivan hirveä. Kylppäreiden lattiat olivat limaisia ja joka paikka täynnä hiuksia. Huonetta ei ollut vaivauduttu imuroimaan, kaikki hyllyt olivat paksun pölyn peitossa. Paikan omistaja oli kännissä, missä nyt ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kertonee, ettei toiminta ollut kovinkaan ammattimaista. Talo oli ikivanha ja nitisi ja paukkui joka askeleella. Vieressä oli paloasema, joka vihelsi "isoon pilliin", kun se avasi ovensa ja paloautot lähtivät liikkeelle. Heräsimme siihen yöllä ja ajattelimme sen olevan maanjäristyshälytys. Viereisen huoneen itäeurooppalaisen näköinen kaveri (takatukka eli tsekkiruoska ja kaikki) luuli sodan syttyneen. Kävi vähän sääliksi, kun mietimme, että hän saattoi olla ukrainalainen. Paikalliset eivät kuitenkaan hälytyksestä aktivoituneet, joten painuimme takaisin pehkuihin.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli Villarrica International Airshow.