Buenas!
Huonosti nukutun yön jälkeen ajoimme ruuhkassa Pucóniin, jossa meillä oli seuraava, huomattavasti parempi majoitus. Jälleen kerran sen löytäminen tuotti vaikeuksia. Chileläiset hotelliyrittäjät voisivat tosissaan panostaa kyltteihin ja katunäkyvyyteen. No, lopulta paikka löytyi ja saimme hienon huoneen. Siinä oli king size -parisänky ja yksi tavallinen kapea sänky. Äärimmäisen tiukan KSP-kisan seurauksena jouduin nöyrtymään pieneen sänkyyn. Ville tietysti valitteli, että king size oli jopa epämiellyttävän suuri. Kävimme pastapaikassa lounaalla, joka oli kyllä hyvää, mutta vähän turhan kevyttä. Poikkesimme myös rymyretkiä myyvässä toimistossa kysymässä Villarrica-tulivuoren kiipeämisestä ja koskenlaskusta. Seuraavan päivän kiipeilyretket oli loppuunmyyty ja sikakalliita, joten emme ottaneet sellaista. Koskenlasku jäi mietintään.
Illaksi ajoimme ruuhkassa Villarrica Air Showhun. Sisäänpääsy maksoi meiltä kahdelta huikeat 2000 pesoa eli alle 3 euroa. Taivaalla pärisi lähinnä Cessnoja, joilla tehtiin yleisölennätyksiä. Pari temppuhyppyä laskuvarjollakin näkyi. Jonkin tovin odotuksen jälkeen argentiinalainen taitolentoryhmä lähti taivaalle ja veti huikean esityksen voltteineen, syöksykierteineen ja n. 45 asteen sivuluisuineen siipi metrin korkeudella maan pinnasta. Yritimme sen jälkeen päästä helikopterin kyytiin yleisölennolle, mutta ne olivat jo loppuneet siltä päivältä. Cessna-lennot olivat niin huonosti organisoituja, ettei meille missään vaiheessa selvinnyt, miten niille olisi päässyt. Mua ei se niin kauheasti kiinnostanut, koska työkseni istun Cessnassa ja katson, kun muut lentää. Villekään ei sitten vaivautunut menemään, koska jono oli pitkä eikä lipunmyyntiä näkynyt missään. Airshown jälkeen ajoimme ruuhkassa takaisin Pucóniin. Kolme ruuhkassa istumista päivässä riitti meille ja päätimme lähteä väljemmille seuduille.
Hasta luego!
- El piloto internacional
Huonosti nukutun yön jälkeen ajoimme ruuhkassa Pucóniin, jossa meillä oli seuraava, huomattavasti parempi majoitus. Jälleen kerran sen löytäminen tuotti vaikeuksia. Chileläiset hotelliyrittäjät voisivat tosissaan panostaa kyltteihin ja katunäkyvyyteen. No, lopulta paikka löytyi ja saimme hienon huoneen. Siinä oli king size -parisänky ja yksi tavallinen kapea sänky. Äärimmäisen tiukan KSP-kisan seurauksena jouduin nöyrtymään pieneen sänkyyn. Ville tietysti valitteli, että king size oli jopa epämiellyttävän suuri. Kävimme pastapaikassa lounaalla, joka oli kyllä hyvää, mutta vähän turhan kevyttä. Poikkesimme myös rymyretkiä myyvässä toimistossa kysymässä Villarrica-tulivuoren kiipeämisestä ja koskenlaskusta. Seuraavan päivän kiipeilyretket oli loppuunmyyty ja sikakalliita, joten emme ottaneet sellaista. Koskenlasku jäi mietintään.
Illaksi ajoimme ruuhkassa Villarrica Air Showhun. Sisäänpääsy maksoi meiltä kahdelta huikeat 2000 pesoa eli alle 3 euroa. Taivaalla pärisi lähinnä Cessnoja, joilla tehtiin yleisölennätyksiä. Pari temppuhyppyä laskuvarjollakin näkyi. Jonkin tovin odotuksen jälkeen argentiinalainen taitolentoryhmä lähti taivaalle ja veti huikean esityksen voltteineen, syöksykierteineen ja n. 45 asteen sivuluisuineen siipi metrin korkeudella maan pinnasta. Yritimme sen jälkeen päästä helikopterin kyytiin yleisölennolle, mutta ne olivat jo loppuneet siltä päivältä. Cessna-lennot olivat niin huonosti organisoituja, ettei meille missään vaiheessa selvinnyt, miten niille olisi päässyt. Mua ei se niin kauheasti kiinnostanut, koska työkseni istun Cessnassa ja katson, kun muut lentää. Villekään ei sitten vaivautunut menemään, koska jono oli pitkä eikä lipunmyyntiä näkynyt missään. Airshown jälkeen ajoimme ruuhkassa takaisin Pucóniin. Kolme ruuhkassa istumista päivässä riitti meille ja päätimme lähteä väljemmille seuduille.
 |
| Noinko päin sillä varjolla pitäis tulla alas? |
 |
| Argentiinalaiset lentää tyylillä |
 |
| Kertoiko opettaja, että tuo on sopiva kallistus noin matalalla? |
- El piloto internacional
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti