Filippiinit 6: Sabangin saastaa

Heippo!

Ollaan nyt siis Sabangissa, Mindoron saarella. Ehdottomasti saastaisin paikka tähän mennessä, enkä tarkoita pakokaasua. Missään ei olla vielä nähty näin paljoa länkkäreitä. Toi ranta on aivan hirveä, vihreetä levää, viemärijätettä ja kivikkoa. Haju on kammottava. Saatiin kuitenkin aika kiva hotelli 1200 pesoon ja siellä on uima-allas ni päästään pulahtamaan. Tavattiin mukava amerikkalaispariskunta siellä hotellilla, että mitä tyyppejä! Ei oo ihme et hinnat nousee ku tollasta porukkaa tulee tänne. Ne oli maksanu lentolipuistaan San Francisco - Manila 1900 dollaria!!!! Suomesta ei edes saa niin kalliita lippuja mihinkään, Uusi-Seelanti taitaa olla kaukaisin kohde ja sinnekin maksaa vain 1250 euroa. Sit tossa tuli joku tyrkyttäjä myymään sille naiselle hedelmiä. Ens se kieltäyty kohteliaasti mut sitku se myyjä vaan jäi siihen ni vähän ajan päästä se kuitenkin osti silt ananaksen sikahintaan. Sen jälkeen se valitteli et olipas kallis, tolla hintaa hän sais kotonakin ananaksen. Kannattiko sit ostaa?

Eilen raastettiin aika raskaasti: Aamulla herättiin seittemältä, syötiin surkea aamupala ja otettiin pakukyyti Boracayn satamaan. Siitä pikkupaatilla yli Caticlaniin (kuultiin muuten et se ku uutisissa ainaki Kiinassa näytettiin ku laiva kaatu sillon taifuunin aikaan satamassa ni se oli nimenomaan Caticlanissa) jossa odoteltiin 3,5 tuntia laivan lähtöä. Laivalla mentiin siis Roxasiin tänne Mindorolle. Pitää aina määritellä mikä saari, koska Roxas-niminen kaupunki on joka ainoalla isommalla maapläntillä Filippiineillä. Oltiin ostettu samaan pakettiin sen laivalipun kanssa minibussilippu Roxas - Calapan. Se olikin näppärää, käveltiin 100m ni siellä se odotti ja lähdettiin heti matkaan. Se minibussi kuitenkin levis matkalle ku jäähdytysnesteet valu töyssyn jälkeen tielle. Saatiin kuitenkin toinen tilalle puolen tunnin odottelun jälkeen ja se aika meni rattoisasti ku juteltiin saksalaisäijän kanssa. Se oli kunnon travelleri, ottanu meno-paluu-lipun Bangkokiin mut ei käyttäny sitä paluuta vaan jäi kiertelemään Malesiaa ja Filippiinejä. Puhuin jopa saksaa sen kans jonkun verran :) Jäätiin sitte Calapaniin yöks ku kello oli jo 21 ku päästiin sinne. Syötiin maailman hirveimmät pizzat, onneks eivät ollu kalliita. Ne oli niin uskomattoman surkeita et Saarioisten roiskeläppäkin jää taakse.

Herättyämme Calapanin torakkaloukosta (onneks ostettiin torakkamyrkkyä Boracaylta) otettiin jeepney tonne Puerto Galeraan. Jeepney on siis semmonen maastobussi mis on kaks pitkää penkkiä takana, samanlainen ku thaimaalainen songthaew mut isompi. Onneks päästiin kaupungin ulkopuolella katolle matkustamaan, sisällä oli todella tukalaa ja meiän penkin alla oli elävä kana säkissä. Vastapäätä istunut rouva kysyi: "You have a chicken?" Katolla oli mahtavaa, vuoristomaisemat oli upeita, viima jäähdytti mukavasti ja saatiin otettua aurinkoa. Pakarat oli kovilla, kun jouduttiin teräskiskojen päällä istumaan. Eikä se ollu niin vaarallista ku miltä kuulostaa, ihan hyvin siellä pysy. Sit syötiin Puerto Galerassa ja otettiin hurjan tinkimissession jälkeen tricycle tänne Sabangiin. Hinta putos 120 pesosta 70:een. Onneks ei tarvi mennä takaisin samaa reittiä, vaan ihan tosta 100m meiän hotellilta lähtee laivat Batangasiin, josta pääsee sit bussilla Manilaan. Huomenna aamulla ois tarkoitus mennä pikku snorklausreissulle, jos saan Villen ylös sängystä. Ku aamulla on nousuvesi ni huomattavasti parempi snorklata, ei raavi maha koralleja. Keskiyöllä alkaa mm-kisat, mä meinasin et jos menisin johonkin saksalaispubiin kattomaan mikä tunnelma on, kun Saksa pieksee Costa Rican. Täällä kun saksalaisia riittää niin meno voi olla katossa. Ville ei luvannu tulla mukaan, kumma tyyppi kun ei futis kiinnosta.

Boracay oli kaukaisin paikka tällä reissulla, ollaan siis tultu jo aika paljon kotiinpäin. Monta etappia on kuitenkin jäljellä: Sabang-Batangas-Manila-HK-Guangzhou-Helsinki-Kaarina. Onhan tossa 5 päiväksi matkattavaa ihan riittävästi.

t: Serkukset maailman laidalta.