Filippiinit 4: Kanaria, Phuket, Boracay?

Trooppinen tervehdys!

Otsikon kysymykseen vastaus: ei. Tämä ei ole onneksi samaa sarjaa.

Eilinen oli reissun rankin päivä. Aamulla aikaisin herätys, aamupala, pärräys PPC:n keskustaan palauttamaan mopot, rinkat selässä siis. Siitä tricyclellä eli käytännössä sivuvaunumoottoripyörällä lentokentälle. Lentokentällä ihan naurettava säätö turvatarkastusten, check-inin, lentokenttäverojen, passintarkastuksen, nimmarien vääntämisen ja koneeseen pääsyn kanssa. Manilassa sama ruljanssi uusiksi, paitsi että poliisivaltion edustaja käytti mielivaltaa ja takavarikoi Villen ilmastointiteipin. Vaikka rankka päivä oli vasta puolessa, Villen hermot pettivät aivan totaalisesti ja sehän nosti kunnon metakan, kuten suomalaisturistin kuuluukin! No, hampaisiin asti aseistettu turvamies vei pujopartaisen kalpeanaaman lentoaseman turvallisuusjohtajan puheille. Tässä vaiheessa mä valmistelin jo Plan B:tä eli lähtöä yksin Boracaylle ellei Villeä päästetä koneeseen, se olis saanu sit tulla bussilla/laivalla perässä. Ne oli sitte ison kihon kanssa plarannu ohjesääntökirjaa ja kas kummaa, teippi ei ole kiellettyjen tavaroiden listalla (sehän oli ollu jo Turku-Helsinki, Helsinki-Guangzhou, Hong Kong-Manila, Manila-PPC ja PPC-Manila-lennoilla joka kerralla käsimatkatavaroissa). No, perustelu takavarikolle oli sitten Hollywood-leffa nimeltä Air Force One, jossa ilmeisesti lentokoneen kaappaustilanteessa käytetään ilmastointiteippiä. Meidän piti myös juoda 3 limsatölkkiä ennen koneeseen nousua, koska nehän voivat räjähtää!!!!!!!!!!! Lasipullo oli kuitenkin OK, sehän on vain puukkoon verrattava ase, kun sen ensin lyö rikki. Teippi se on joka tappaa! No, päästiin sitte kuitenkin koneeseen ja Kaliboon TURVALLISESTI, kun kellään ei ollut teippiä.

Kalibosta otettiin bussi kohti Caticlania. Matkaa 65km, bussi tuliterä, silti matkaan meni 2 tuntia. Ensimmäinen puolisko oli liikenneruuhkaa ja toinen serpentiinitietä. Siinä bussissa meillä oli molemmilla hirveän paha olo, epäiltiin lentokoneessa tarjottuja keksejä. Se kuitenkin helpotti ku päästiin ulos. Sitte alkoikin jopa Kuuban ylittävä byrokratiasähellys. Mentiin siis veneterminaaliin, josta lähtee paatit tänne Boracaylle, toi salmi tän saaren ja Caticlanin välissä on ehkä 300m leveä. Ensin piti laittaa reput pöydälle, jossa haulikolla varustautunut turvamies penkoi ne läpi. Sitte mentiin tiskille, johon maksettiin Environmental Fee 50 pesoa. Sit seuraavalle tiskille johon maksettiin Terminal Fee 20 pesoa. Sit siitä kahden metrin päähän, jossa kaks äijää repi ne molemmat laput, kumpikin äijä repi siis eri lappuja. Vihdoin päästiin laiturille. Yritettiin mennä veneeseen mut meiät torjuttiin: "do you have a ticket?". Nauroin vaan ja kysyin: "Yeah, we have lots of tickets, which one do you want?" Ei mikään kuitenkaan kelvannu, vaan piti kävellä 50 metrin päähän lipunmyyntitelttaan, jossa lippuja myi 2 tyyppiä ja hengaili muuten vaan 8 muuta. Varsinaiset liput maksoivat 30 pesoa. Tänne tullessa otettiin tyrkyttäjältä hotelli, joka yllättäen onkin tosi hyvä ja alueen halvimpia luokassaan. Uima-allas on ja tosi siisti huone, 1500 pesoa yö eli jotain 22 euroa. Tää on Boracayn kalleinta aluetta, ollaan ihan keskustassa. Hotelli on silti hiljainen.

Boracay on positiivinen yllätys, vähemmän länkkäreitä ku pelättiin, vielä paremmat palvelut kuin odotettiin, puhtaampi ranta jne. Hyvä paikka! Ravintolavalikoima on valtava. Ollaan syöty rapuja, pizzaa ja meksikolaista. Huomenna kai ratsastamaan, jos löydetään talli.

t: Turistit