Filippiinit 5: Boracay hidastaa pallonravaajien raastotahdin.

Iltaa.

En aluks meinannut kirjoittaa tänään mitään, mut Villekin tossa jotain Rautaportin bisneksiä hoitelee ni mikäpä tässä. Viimeks unohtu kertoa ja hehkuttaa makuelämyksestä. Kyseessä oli siis muistaakseni BBC:n dokumentin "Top 100 maailman inhottavimmat ruoat" numero yksi eli filippiiniläinen Balut. Se on siis ankan muna, jonka on annettu kehittyä vaiheeseen juuri ennen kuoriutumista. Se sitten keitetään ja syödään seuraavasti: Suipompaan päähän tehdään pieni reikä, jonka läpi sikiönesteet/lapsivesi/alkulima imetään ensin. Sitten muna kuoritaan normaalisti ja syödään. Onneksi oli sen verran pimeää, ettei tiedetty milloin puraistiin silmää ja milloin pikku ankanpoikasen siipiä. Maku ei ollut niin ällöttävä, miltä se kuulostaa, mutta Balut sisälsi todella kovia ja sitkeitä osia, jotka aiheuttivat laatan eli yrjön kurkkaamisen kurkunpäässä. Meillä molemmilla pysyivät kuitenkin Balutit sisällä, joten emme joutuneet häpeään paikallisten herkkusuiden edessä. (Balutista kauniita kuvia ja lisäinformaatiota täällä). Vähän myöhemmin naapuripöydästä tarjottiin meille ostereita, jotka söimmekin ilomielin. Ei ne nyt niin hyviä ollu mut ihan jees. Balutin jälkeen mikä vain maistuu, paitsi ehkä viemärirotta Yangshuon torilta. Ville muuten näki silloin Kiinassa ku ne metsästi niitä roskisten takaa taskulampulla ja jollain kepillä tai keihäällä :) Oltiin eilen ratsastamassa ja tänään snorklaamassa.

Ratsastus oli ihan hullua, ratsastin orilla joka ei todellakaan ollu mikään lempeä suomenhevosjättiläinen! Jouduttiin heti aluks liikenteen sekaan ratsastamaan ja sen jälkeen kiviselle polulle laukkakisaan. Sit se koitti koko ajan mennä ihan kiinni Villen heppaan, joka oli siis tamma eikä hirveesti tykänny et joku on perseessä kii. Kaiken kukkuraks siin laukkakisassa (ei siis virallinen kisa mut hevosten mielestä kyllä) oli yhteensä jotain 15 hevosta, mopoja ja tricyclejä tuli vastaan ja ihmisiä piti väistellä. Pelkäsin kyl ihan oikeesti, ei meillä tietenkään kypäriä ollu ja alusta kun on kivikkoa ja 10 hevosta juoksee perässä kapealla polulla ni pudotessa ois päässy hengestään. Semmosta menoa se oli tonne Lapuz-Lapuziin, joka on siis Boracayn korkein kohta. Takastulo oli huomattavasti mukavampi ku tultiin viidakon läpi eikä laukattu :P Se opas selitti et niil ei käytetä kenkiä ollenkaan ku ne hajoais heti. Ne hepat on kuulemma tottunu kivikkoon. Kyl ne olikin varmoja askelistaan kuten Kuubassakin, eikä ne siis oikeestaan pelänny niit mopoja. Tosi pieniä ja laihoja ne oli :/

Myös snorklaus kuumotti (=pelotti) ikävästi ku bongattiin pari pohjassa väijyvää merikäärmettä, jotka on siis kaikki myrkyllisiä (ei välttämättä tappavan, mut "enormous pain" riittää syyksi välttää niitä). Ne oli aika hyvin maastoutuneita, joten luultavasti niitä oli paljon enemmän siellä kuin ne 2. Lisäksi kun oli laskuvesi, niin jouduttiin uimaan ikävän lähellä niit koralleja. Merisiileistä ei oikeestaan ollu haittaa, vaikka niitäkin oli pilvin pimein. Nähtävää riitti kyllä, taas bongattiin kymmeniä uusia värikkäitä kaloja, mm. semmonen 15cm pitkä naurettavan lihava kirkkaansininen pohjaa tonkiva mulkosilmä. Ja myös ihan kirkkaansinisiä 30cm meritähtiä. Syötiin päivällä suurimmat hampurilaiset mitä koskaan, tosin listalla olis ollu vielä tuplasti isompi ONE POUNDER, me tyydyttiin half pounderiin. Ei oo siis vieläkään nälkä, vaikka siit on 7 tuntia. Herkullisia olivat, eikä niin rasvaisia ku jossain hesessä. Ehkä Bite Club laajentaa joskus Suomeenkin. Tää Boracay kehittyy ihan mieletöntä tahtia, sitä kuvaa hyvin ku yks manilalainen sano: "When I was here three years ago, this was still a swamp". Käveltiin keskellä ostoskeskusta siis.

Tarkoituksena on loikoilla täällä vielä ainakin 2 päivää, sit käydä ehkä Romblonilla ja siirtyä Manilaan päivää ennen lentoa.

t: Trotterit