Filippiinit 4: Kanaria, Phuket, Boracay?

Trooppinen tervehdys!

Otsikon kysymykseen vastaus: ei. Tämä ei ole onneksi samaa sarjaa.

Eilinen oli reissun rankin päivä. Aamulla aikaisin herätys, aamupala, pärräys PPC:n keskustaan palauttamaan mopot, rinkat selässä siis. Siitä tricyclellä eli käytännössä sivuvaunumoottoripyörällä lentokentälle. Lentokentällä ihan naurettava säätö turvatarkastusten, check-inin, lentokenttäverojen, passintarkastuksen, nimmarien vääntämisen ja koneeseen pääsyn kanssa. Manilassa sama ruljanssi uusiksi, paitsi että poliisivaltion edustaja käytti mielivaltaa ja takavarikoi Villen ilmastointiteipin. Vaikka rankka päivä oli vasta puolessa, Villen hermot pettivät aivan totaalisesti ja sehän nosti kunnon metakan, kuten suomalaisturistin kuuluukin! No, hampaisiin asti aseistettu turvamies vei pujopartaisen kalpeanaaman lentoaseman turvallisuusjohtajan puheille. Tässä vaiheessa mä valmistelin jo Plan B:tä eli lähtöä yksin Boracaylle ellei Villeä päästetä koneeseen, se olis saanu sit tulla bussilla/laivalla perässä. Ne oli sitte ison kihon kanssa plarannu ohjesääntökirjaa ja kas kummaa, teippi ei ole kiellettyjen tavaroiden listalla (sehän oli ollu jo Turku-Helsinki, Helsinki-Guangzhou, Hong Kong-Manila, Manila-PPC ja PPC-Manila-lennoilla joka kerralla käsimatkatavaroissa). No, perustelu takavarikolle oli sitten Hollywood-leffa nimeltä Air Force One, jossa ilmeisesti lentokoneen kaappaustilanteessa käytetään ilmastointiteippiä. Meidän piti myös juoda 3 limsatölkkiä ennen koneeseen nousua, koska nehän voivat räjähtää!!!!!!!!!!! Lasipullo oli kuitenkin OK, sehän on vain puukkoon verrattava ase, kun sen ensin lyö rikki. Teippi se on joka tappaa! No, päästiin sitte kuitenkin koneeseen ja Kaliboon TURVALLISESTI, kun kellään ei ollut teippiä.

Kalibosta otettiin bussi kohti Caticlania. Matkaa 65km, bussi tuliterä, silti matkaan meni 2 tuntia. Ensimmäinen puolisko oli liikenneruuhkaa ja toinen serpentiinitietä. Siinä bussissa meillä oli molemmilla hirveän paha olo, epäiltiin lentokoneessa tarjottuja keksejä. Se kuitenkin helpotti ku päästiin ulos. Sitte alkoikin jopa Kuuban ylittävä byrokratiasähellys. Mentiin siis veneterminaaliin, josta lähtee paatit tänne Boracaylle, toi salmi tän saaren ja Caticlanin välissä on ehkä 300m leveä. Ensin piti laittaa reput pöydälle, jossa haulikolla varustautunut turvamies penkoi ne läpi. Sitte mentiin tiskille, johon maksettiin Environmental Fee 50 pesoa. Sit seuraavalle tiskille johon maksettiin Terminal Fee 20 pesoa. Sit siitä kahden metrin päähän, jossa kaks äijää repi ne molemmat laput, kumpikin äijä repi siis eri lappuja. Vihdoin päästiin laiturille. Yritettiin mennä veneeseen mut meiät torjuttiin: "do you have a ticket?". Nauroin vaan ja kysyin: "Yeah, we have lots of tickets, which one do you want?" Ei mikään kuitenkaan kelvannu, vaan piti kävellä 50 metrin päähän lipunmyyntitelttaan, jossa lippuja myi 2 tyyppiä ja hengaili muuten vaan 8 muuta. Varsinaiset liput maksoivat 30 pesoa. Tänne tullessa otettiin tyrkyttäjältä hotelli, joka yllättäen onkin tosi hyvä ja alueen halvimpia luokassaan. Uima-allas on ja tosi siisti huone, 1500 pesoa yö eli jotain 22 euroa. Tää on Boracayn kalleinta aluetta, ollaan ihan keskustassa. Hotelli on silti hiljainen.

Boracay on positiivinen yllätys, vähemmän länkkäreitä ku pelättiin, vielä paremmat palvelut kuin odotettiin, puhtaampi ranta jne. Hyvä paikka! Ravintolavalikoima on valtava. Ollaan syöty rapuja, pizzaa ja meksikolaista. Huomenna kai ratsastamaan, jos löydetään talli.

t: Turistit

Filippiinit 3: Paradise found!

3 vuotta tämän kirjoituksen jälkeen muutamia huomioitavia asioita: Ensinnäkään en muista mitä niille Cebun ja Iloilon lennoille tapahtui, niille ei siis kuitenkaan jostain syystä päästy. Toiseksi tässä ei mainita sitä, että vuokrattiin moottoripyörät ja pärrättiin niillä toiselle puolelle Palawania, jossa tarkoitus oli yöpyä. Hotelli oli kuitenkin suljettu. Sitä yritettiin avata meitä varten, mutta englanninkieli ei sujunut ja se oli muutenkin ihan hirvittävä. Ajoimme siis takaisin Puerto Princesaan. Paluumatkalla yllätti monsuuni ja mun kamera tuhoutui. Tässä viimeinen sillä otettu kuva:

Videokamera onneks selvisi myrskystä, joten videolla on myös alla kerrottuja tapahtumia. Ja takaisin asiaan...

Terveps!

Löytyihän se paratiisi, kun tarpeeksi kauas lähdettiin hakemaan. Nimittäin Coco-Loco Island. Semmonen 200m x 100m saari, jota ympäröi kokonaan valkea hiekkaranta. Sen ulkopuolella koralliriutat, joiden seassa voi snorklata. Sinne oli rakennettu resortti, joka oli tyhjillään, joten meillä oli koko saari omassa käytössämme. Saatiin omat mökit, joissa oli tietenkin riippumatot etukuistilla. Enimmäkseen röötvättiin riippumatoissa mut käytiin kuitenkin kerran snorklaamassa. Oli ihan yyberit snorklausmaisemat, tosin Port Bartonin Exotic Islandilla oli vielä paremmat. Lisäbonuksena ne päivällä pyörineet pari kärpästä häipyivät illaksi, eikä yhtään ötökkää pörränny missään. Se resortti oli täysihoitomesta, ja ruoka oli todella herkullista. Se piti tilata etukäteen, joten saatiin ihan vasta kalastettua kalaa, tuoreita hedelmiä jne. No, kolikon kääntöpuoli, paratiisin käärme, oli lystin hinta. 1550 pesoa per henkilö per yö ja juomat päälle, joten budjetti ei venynyt kuin yhteen yöhön. Pärräys siis jatkui kun kerran oltiin mopot neljäksi päiväksi vuokrattu (siis skootterit tällä kertaa).

Pärrättiin Port Bartoniin järkyttävää mutapolkua pitkin, elämämme pisimmät 23 kilometriä. Se on siis Länsi-Palawanilla ja siellä on sadekausi. Siis todella remote & offseason paikka, ja mitäs sieltä löytyikään, saksalaisturistiryhmä! Ja myöhemmin vielä pari ranskalaista. Se yks saksalainen neuvo meitä et kannattaa mennä Exotic Islandille snorklaamaan, niin käytiin sitte tänä aamuna. Oli kyl paras snorklausmesta missä oon käyny: oli kilpikonnaa, rauskua, kiljoona erilaista korallifisua jne. Ja aina näkyi pohja, riippumatta miten syvää oli, jotain 10 metriä ainakin. Dipattiin ittemme sit vielä kerran Double Islandilla, mut se ei ollu mitenkään erikoinen. Sit pitiki lähteä jokapäiväistä monsuunisadetta karkuun ennen puoltapäivää, kun mutapolku oli vielä jokseenkin ajokelpoinen. Niijuu ja oltiin me ennen Coco-Locoa yhdessä torakkaläävässä, jonka respan äijällä oli katkaistu haulikko koko ajan mukana.

Huomenna aamulla on lento Manilaan ja sieltä 5 tuntia (argh) myöhemmin jatkolento Kaliboon. Sieltä ois tarkotus jotenkin siirtyä Boracaylle turistihelvettiin LOMALLE vähäks aikaa. Tai siis just siks aikaa ku pää kestää. Hermot on ollu kireellä tän armottoman sykkimisen ja raastamisen takia, siit on kohta viikko ku ollaan oltu 2 yötä peräkkäin samassa paikassa ;)

t: Geri & Will (tolleen ne ääntää meiän nimet täällä)

Filippiinit 2: Welcome to Palawan, my friends! Are you brothers?

Päivää!

Pinatubo on nähty ja koettu, kerrassaan mahtava paikka! Kraaterijärvessä uitiin ja nyt ollaan Puerto Princesassa Palawanilla. Tämä kaupunki on hieman pettymys, odotettiin jotain mukavampaa, ihmisläheisempää ja eksoottisempaa. Sen sijaan tyyli on filippiiniläisittäin ihan tyypillinen: kaupat on hajautettu tosi isolle alueelle ja kaikki on tosi pieniä. Se johtuu siitä et American malliin KAIKKI liikkuu moottoriajoneuvoilla eikä siis palvelujen tarvitse olla keskustassa kävelymatkan päässä. Melkein kaikki muu täällä on halvempaa kuin Thaimaassa, mut meidän pärräpäiden harmiksi moottoripyörän vuokra on järjettömän kallis. Päivän vuokra on yhtä kallis ku meidän mid-range hotellihuone eli n. 13 euroa. Ja yhdellä motolla on ankeaa pärrätä :( En tiedä mikä siinä on, ehkä se on joku verotus- tai vakuutusjuttu, koska sadalla eurolla täälläkin noita perus-125cc-skoottereita myydään. Palawanilla liikkuminen on ilman omaa transportaatiota lähes mahdotonta, joten olemme vähän jumissa. Huomisesta ei ole mitään päätetty, joten en voi siitä kertoa. Joka tapauksessa P. Princesasta lähdemme pois kohti pienempiä ympyröitä. Ehkä Sabangiin, Napsaniin tai Coco-Loco Islandille. Varattiin tänään lennot pois täältä, 2.6. on lento Cebu Cityyn (Cebu on mun salituttu) ja 4.6. Cebusta IloIloon (siis ILOILO). Netin käyttö täällä on naurettavan halpaa, 30c/tunti. Ja banaanit! Ostin hedelmätorilta minibanaaneja (sellasia tosi makeita ja hyviä) peson kappale. 1 euro = 67 pesoa. Ostin 14 kpl kun kerran halpoja olivat, ja yhden tuoreen, valmiiksi kuoritun ananaksen 25 pesolla. Lämmintä täällä ei ole, vaan lähes infernaalisen kuumaa. Hotellin uima-allas kuitenkin virkistää. Mereen ei olla vielä päästy, joten meitsin pacificin korkkaus odottaa vielä.

Se ero muuten Thaimaahan täällä on, et täältä tullaan ostamaan vaimoja ja Thaimaasta seksiä. Siispä parittajia, bordelleja ym. ei onneksi näy. Filippiinien paha maine sen suhteen ei ole siis aivan ansaittu. Täällä Puerto Princesassa on muuten festarit menossa, oli ihan hyvä meno siellä eilen. Teräsmaha Ville osti pari tacoa sieltä, joissa oli majoneesia, ottaa juomiinsa aina jäitä jne. eikä sillä mee pakki sekasin. Uskomaton kaveri. Oon hävinny jo 3 vetoa aiheesta. Kiinassa 2 jiao (10c) ja täällä 1 peson. Ei oo menny siis mullakaan maha sekasin, mut oonkin ollu varovainen. Maitohappobakteereja ei olla syöty paitsi aluks 1 paketti ku Villellä sattu olemaan.

Eipä tässä ihmeempiä, vihdoinkin ollaan otettu pari päivää ihan rennosti.

t: Palloravaajat

Filippiinit 1: Limaisia seksituristeja, polluutiota ja rahojen levittelyä.

Heipz!

Ehkä otsikko antaa väärän kuvan tunnelmasta tällä hetkellä, sillä fiilis on varsin hyvä! Ensimmäinen kohta viittaa siihen että hotellissamme täällä (Los?) Angelesissa kaikki muut asiakkaat ovat möhömahaisia, eurooppalaisia (lähinnä saksalaisia), keski-ikäisiä tai vanhempia, kaljaa lipittäviä miehiä filipinaneito kainalossaan. Toinen viittaa siihen, että heti Manilaan saavuttuamme horisontti on mustanharmaa savusta, autotiheys (ja jalkakäytävien vähyys) on AMERICAN STYLE, mutta katalysaattorit yms. ovat kehitysmaa-style. Taksikuski naureskelikin, että miten voi olla köyhässä maassa köyhimmilläkin auto, kännykkä ja tietokone. Tosiaan, jenkkimiehitys näkyy todella vahvasti, jos ihmiset olis erinäköisiä ja lihavampia niin ei pystyis erottamaan onko täällä vai Imperiumissa ;) Viimeinen kohta kertoo sen, että tänään päiväbudjetti ylittyi noin kuusinkertaisesti. Lentokentältä Manilasta lähdettiin tylysti taksilla kruisailemaan, ensin käytiin armottoman säädön jälkeen varaamassa lentoliput Puerto Princesaan 26. päiväksi ja sitte pärrättiin samalla taksilla tänne Angelesiin.

Täällä otettiin mid-range-hotelli, n. 16 euroa yö (iso parisänky , kaapelitv <80 kanavaa> jne.) ja varattiin huomiseksi retki Pinatubon kraaterille. Eli: taksi 50 euroa, hotelli 15, lento 140, retki 100 (siis yhteensä, ei per henkilö). Edes lentoja ei voinu maksaa Visalla, joten käteisvarannot ovat rajatut (silti riittää vielä). Vaikuttaa kyllä ihan mukavalta maalta, ei periaatteessa oo kallis vaikka rahaa onkin nyt kulunu älyttömästi, ihmiset on tosi kivoja ja silleen. Vähän harmittaa tää amerikkalaisuus ettei kävellen pääse mihinkään.

Pitäis varmaan jaksaa kirjottaa jotain Hong Kongistakin. Siellä ei menty nettiin ku pihistytti niin paljon :) Hirveitä hintoja pyysivät netin käytöstä, 2 euroa tunti, eikä nettikahviloita ollu ku tosi harvassa (taitaa olla DSL kaikilla). Täällä 40c/h. Honkkarissa lähinnä shoppailtiin: toisin kuin itse ja monet muutkin luulivat, HK oli halvempi shoppailukohde kuin Kiina. T-paitoja irtos 2,5 euroa kappale ja ostinkin sitte 6. Meillä meni varmaan 3 tuntia ku käveltiin Ladies' Market läpi ja se oli sentään vain yks katu. Ostoskeskuksia Honkkarissa oli pilvin pimein mut ne oli kaikki ihan geneerisiä aasialaisia malleja (pm. mall) ja siis tosi tylsiä ja kalliita. Asuttiin Chung King Mansionsissa, joka on sit niin ÖVERI paikka ettei toista oo maan päällä. Inhottavaa ruveta sanoin kuvailemaan, jokaisen pitäis se itse nähdä. Yritän kuitenkin: se on yks 16-kerroksinen rakennus, pohjapinta varmaan 100 m x 100 m. Veikkaisin et siellä on 50 guesthousea. Koko talo pörisee intialaisia, kiinalaisia, arabeja, koripalloilijan kokoisia yön timoja, kaapumiehiä, kellokauppiaita, rahanvaihtajia, taskuvarkaita (vaikkei meidän taskuja kopeloitukaan kertaakaan), ravintoloiden sisäänheittäjiä, vaatekauppoja, kamerakauppoja, ihan mitä vaan. Hissi oli melkein aina täynnä ja voitte kuvitella minkä näköistä rappukäytävää käveltiin alas kun tultiin 9. kerroksen guesthousestamme. Chung King Mansions on täysin uniikki paikka koko maapallolla, eikä sellasta pysty tässä kuvailemaan, todellinen elämys. Kun kerran oltiin elokuvamaailman kolmoskaupungissa (1.Mumbai, 2.LA), leffassa käytiin joka päivä. Valitettavasti HK:n leffaskene on surkastunut ja Hollywood-blockbusterit vallannu alaa, ja aidoissa HK-leffoissa puhutaan kiinaa eikä oo tekstejä, niin kävimme vain Hollywoodin tuotantoa katsomassa. Silent Hill, Da Vinci -koodi ja MI3. Ekassa leffassa äänet oli turbiinimoottorimaisen kovalla, oli aivan pakko toimintakohtauksissa pistää sormet korviin, kuulon kipukynnys jäi siinä kauas taakse vikisemään, kun armottomaan meteliin tottuneet kiinalaiset vääntää volaa kaakkoon. 2 muuta sujui kuulon kannalta ok, mut Ville sai pikku flunssan (H5N1, H5N1, H5N1, H5N1, H5N1, H5N1. PLEASE DO NOT FEED THE BIRDS, HONG KONG HEALTH DEPARTMENT. IF YOU ARE NOT WELL, CONTACT THE STAFF IMMEDIATELY. ALWAYS HOLD THE HANDRAIL, PLEASE WASH YOUR HANDS, MIND YOUR STEP, MIND YOUR HEAD, PROTECT AGAINST THE AVIAN FLU NOW! IT IS EVERYONE'S PROBLEM. SLIPPERY WHEN WET.) koodissa, kun ilmastointi oli Singaporen tyyliin jääkaappiasennossa. Tästä päästäänkin avautumaan maailman eräästä pahimmasta holhousyhteiskunnasta. Pekka ja susi. Joka helvetin asiasta pitää olla varoitus ja kuulutus, eihän ne nyt tehoa enää yhtään kun koko ajan spämmätään jotain pelottelua, argh. Filippiinit on muuten Bird Flu Free Zone, ja ylpeä siitä. Lentokentällä jalat desinfioitiin ja lämpö mitattiin infrapunakameralla.

Tulipas pitkä setti. Nettitunti onkin kohta vierähtänyt. Huomenna Pinatubolle uimaan aktiivisen tulivuoren kraaterissa (ei ihan joka jätkän hommaa, mitä?) aamuviideltä, joten hyvää yötä.

t: The Volcanic Men

Macau: Kasinoja ja shoppaajaturisteja

Moimoi!

Nyt toimii jopa ääkköset, kun ollaan Macaussa. Vaatteet on halpoja ja niitä ollaankin ostettu melkoisesti. Otettiin taas kaupungin halvin hotelli, 22 euroa. Aika läävä, mut ei oo torakoita ni kelpaa. Harmi et tultiin just tälleen lauantaina tänne ku kaikki hinnat on paljon kovempia. Se on sen takia et Hong Kongista tulee ökyporhot pelaamaan hedelmäpelejä tänne. Viime yö oli todella rankka, 14 tuntia sleeper-bussissa Yangshuosta tänne. Ei tullu nukuttua oikein ollenkaan ku se pomppi niin paljon. Isommista töyssyistä lähti aina ilmat pihalle ellei huomannu jännittää vatsalihaksia :) Kasinossakin käytiin kääntymässä, mut ei meiän rahat ees kelvannu sinne ni jäi nekin häviämättä. Jostain käsittämättömästä syystä kasinojen valuutta onkin Hong Kongin dollari eikä Macaun raha pataca. 5 patacaa meinattiin sijoittaa (n. 50c). Harmi ettei kelvannu, nyt oltais miljonäärejä :/ Ollaan kuvattu tosi paljon videomatskuu, tulee hyvä leffa! Sen takia ei viittis kaikkia hauskoja juttuja kirjoitella tähän ku leffan särmä katoaa. Huomenna mennään paatilla Honkkariin, tulee taas kasa leimoja passiin :) Siellä ollaan sit 3 yötä ja 24. päivä lennetään Cebulla Filippiineille. Eipä tässä tällä erää kummempia, seuraava raportti HK:sta.

t: J & V

Kiina: Meno päällä

Torstai, 18.5. 2006 18:22

No hei vaan kaikille!

Päällimmäisenä tässä on se et Kiina ei oo kyl yhtään sellanen ku odotettiin. Yhtään torakkaa ei olla nähty, vaikka tuolla on ruokaa kaduilla jonkin verran. Pari rottaa ollaan bongattu kadulla ja ruokapöydässä useitakin. Tosi monet puhuu englantia, yhteydet pelaa, kännykät kuuluu, bussit ei myöhästele jne. Täällä rakennetaan aivan hullua tahtia, nostokurkia joka paikassa. Ollaan syöty tosi hyvin, vaikkei koiraa ja käärmettä ollakaan maistettu (VIELÄ). Kissakalaa syötiin ja se oli ihan hyvää, tosin ei hintansa arvoista. Ton meiän hotellin omistaja Robert on aikamoinen jinetero, kusetti meiltä 20 euroo ku myi ylihintaan melko surkean veneretken. Onneks hotellihuone saatiin sentään suht halvalla sen jälkeen ku Ville pieksi sen KSP:ssä :) 9 euroa per yö sis. lämmin suihku. Muutenki se roope yrittää kaupata meil koko ajan jotain surkeita bamboo rafting -retkiä, huoria, kaljaa, bussilippuja jne. Tosi rasittava tyyppi.

Vasemmalla hotelli-isäntämme Robert

Hyvää ruokaa alusta lähtien, helppo hymyillä

Ollaan nyt siis Yangshuossa kolmatta iltaa, huomenna on tarkoitus aamulla siirtyä Guiliniin ja sieltä sit bongailla yöbussi Zhuhaihin (Kiinan ja Macaun rajalla) tai jos G on hyvä paikka ni sitte vast seuraavana aamuna päiväbussi Shenzheniin (Kiinan ja Hongkongin rajalla). Meteli täällä on ihan hirveä joka paikassa, autoilijat nojaa torveen, kaikki huutaa ja kun rakennustyömaita on joka nurkassa ni niistä tulee kolinaa. Tää Yangshuo on ihan täynnä Samsonite-turisteja, lähinnä kai kiinalaisia ja saksalaisia. Ei tosiaan oo mitaan extreme-matkailua, niin helppo täällä on matkustaa ja elää.

 

Veneretkellä

Niin, ehkä voisin tosta matkan alusta kertoo vähän. Turussa meno alko hyvin ku unohdin kännykän, lompakon, kameran ja aurinkolasit siihen turvatarkastushihnalle. Sit mentiin siihen tiskille mihi annetaan liput ja siin oli vaa "suljettu". Onneks se virkailija kuitenki otti viel meiän liput ja käski juosta koneeseen. Ehdittiin sit täpärästi. Guangzhoun lento oli ihan helmi ku me saatiin molemmat oma 3 penkin rivi. Harmi ettei silti pystyny nukkumaan melkein yhtään ku se lento oli semmoseen aikaan. Guangzhoussa oli sit taksijonossa hirvee härdelli, taksikuskit huusi kilpaa ja koitti kusettaa meilt isoo hintaa. Onneks meillä oli siin yks paikallinen tyttö tulkkina, joka tuli sit samalla taksillakin. Oltiin katottu LP:stä kaupungin halvin hostelli ja mentiin sinne. 20 euroo yö, oli ihan luksus. Oma tietokonekin ja kaikki. Siel sit vähän pyörittiin ostoskeskuksissa ja sellast. Oli ihan helppo liikkua metrolla ku kaikki asemien nimet oli myös meiän kirjaimilla. Bussiasemalla oli pientä taisteluu ku ostettiin liput tänne Yangshuoon mut siitakin selvittiin ku yks virkailija ymmärsi sanat "huomenna" ja "aamulla". Opeteltiin kyllä merkit "yang" ja "shuo" jos vaikka ois tarvittu mut ei tarvittu. Molemmissa hotelleissa missä ollaan oltu on pitäny olla ilmainen netti mut kummassakaan ei oo toiminu. Ei oo tietoo mitä tää maksaa, joten en uskalla kirjotella enempää. Seuraavat kuulumiset luultavasti Hong Kongista.

Guangzhoun bussiasemalla riitti arvottavaa

Thaimaa 7: Katkarapusalaattia ja shoppailua

Katkarapusalaatissa oli sopivasti chiliä:
"You want it hot like Thai people?"

No, viimeks taisin jäädä siihen ku pärrättiin Ko Lantalla. Siel sattu rengasrikko ja oltiin hiukan pulassa mut kyl se siit sit hoitu ku säädettiin pari tuntia. Meiän palaminen ei ollukaan niin pikku juttu, vieläkin kutiaa ja punottaa selät. Edellispäivä oli kiireinen ku lähettiin klo 13 minibussilla Ko Lantalta, tunnin myöhässä. Ku saavuttiin Krabiin ni käveltiin vain tien yli ja hypättiin Suratthaniin menevään bussiin. Ei ehditty edes kuvaa ottaa nii et voitais todistaa et Krabissakin on käyty ;) Ollaan kuitenki! Sit Suratthanissa meiät jätettiin johonki hämärään matkatoimistoon. Ei tykätty siit yhtään ni lähettiin kävelee mut se osoittautui mokaks ku taksi juna-asemalle oiski maksanu sit paljon. Käveltiin takas nöyränä sinne matkatoimistoon ja ne tilas meil taksin sit 150B. Juna-asemalla meil oli vähä reilu tunti aikaa ni käytiin katukeittiös syömäs ja sit hypättiin Bangkokin junaan.

Eilen aamulla mentiin juna-aseman lähelle hotelliin, kalliin oloinen oli ku niin hyvä sijainti ja nimikin Bangkok Centre Hotel mut saatiin kuitenki huone 1200B/yö ja täst päivästä maksettiin extra 800B et saadaan pitää se klo 22 asti. Muuten ois menny hankalaks. Eilen shoppailtiin rankasti World Trade Centerissä ja jossain isoilla markkinoilla, joitten nimeä en muista. Yhes vaiheessa iski monsuunikuuro, sadetta oli tullu 3 minuuttia ni kaduilla lainehti. Ei se kuuro kyl kestäny ehkä ku vartin. Nukuttiin kunnolla ja tänään jatkettiin shoppailua @ MBK Mall. Täällä ollaan nytkin netissä siis. Tän jälkeen mennään luultavasti ja toivottavasti syömään, alkaa olla nälkä. 16:30 menis leffa, katotaan mennäänkö siihen... Pakko myöntää et on hiukan hermostuttanu ku Villee saa koko ajan odottaa ku se juuttuu jatkuvasti johonkin kauppaan eikä pääse irti. Ehkä mä kuitenkin kestän ku tää on viiminen päivä :)

Melkein valmiina kotiinlähtöön

t: Nahanvaihto-Jere