Filippiinit 1: Limaisia seksituristeja, polluutiota ja rahojen levittelyä.

Heipz!

Ehkä otsikko antaa väärän kuvan tunnelmasta tällä hetkellä, sillä fiilis on varsin hyvä! Ensimmäinen kohta viittaa siihen että hotellissamme täällä (Los?) Angelesissa kaikki muut asiakkaat ovat möhömahaisia, eurooppalaisia (lähinnä saksalaisia), keski-ikäisiä tai vanhempia, kaljaa lipittäviä miehiä filipinaneito kainalossaan. Toinen viittaa siihen, että heti Manilaan saavuttuamme horisontti on mustanharmaa savusta, autotiheys (ja jalkakäytävien vähyys) on AMERICAN STYLE, mutta katalysaattorit yms. ovat kehitysmaa-style. Taksikuski naureskelikin, että miten voi olla köyhässä maassa köyhimmilläkin auto, kännykkä ja tietokone. Tosiaan, jenkkimiehitys näkyy todella vahvasti, jos ihmiset olis erinäköisiä ja lihavampia niin ei pystyis erottamaan onko täällä vai Imperiumissa ;) Viimeinen kohta kertoo sen, että tänään päiväbudjetti ylittyi noin kuusinkertaisesti. Lentokentältä Manilasta lähdettiin tylysti taksilla kruisailemaan, ensin käytiin armottoman säädön jälkeen varaamassa lentoliput Puerto Princesaan 26. päiväksi ja sitte pärrättiin samalla taksilla tänne Angelesiin.

Täällä otettiin mid-range-hotelli, n. 16 euroa yö (iso parisänky , kaapelitv <80 kanavaa> jne.) ja varattiin huomiseksi retki Pinatubon kraaterille. Eli: taksi 50 euroa, hotelli 15, lento 140, retki 100 (siis yhteensä, ei per henkilö). Edes lentoja ei voinu maksaa Visalla, joten käteisvarannot ovat rajatut (silti riittää vielä). Vaikuttaa kyllä ihan mukavalta maalta, ei periaatteessa oo kallis vaikka rahaa onkin nyt kulunu älyttömästi, ihmiset on tosi kivoja ja silleen. Vähän harmittaa tää amerikkalaisuus ettei kävellen pääse mihinkään.

Pitäis varmaan jaksaa kirjottaa jotain Hong Kongistakin. Siellä ei menty nettiin ku pihistytti niin paljon :) Hirveitä hintoja pyysivät netin käytöstä, 2 euroa tunti, eikä nettikahviloita ollu ku tosi harvassa (taitaa olla DSL kaikilla). Täällä 40c/h. Honkkarissa lähinnä shoppailtiin: toisin kuin itse ja monet muutkin luulivat, HK oli halvempi shoppailukohde kuin Kiina. T-paitoja irtos 2,5 euroa kappale ja ostinkin sitte 6. Meillä meni varmaan 3 tuntia ku käveltiin Ladies' Market läpi ja se oli sentään vain yks katu. Ostoskeskuksia Honkkarissa oli pilvin pimein mut ne oli kaikki ihan geneerisiä aasialaisia malleja (pm. mall) ja siis tosi tylsiä ja kalliita. Asuttiin Chung King Mansionsissa, joka on sit niin ÖVERI paikka ettei toista oo maan päällä. Inhottavaa ruveta sanoin kuvailemaan, jokaisen pitäis se itse nähdä. Yritän kuitenkin: se on yks 16-kerroksinen rakennus, pohjapinta varmaan 100 m x 100 m. Veikkaisin et siellä on 50 guesthousea. Koko talo pörisee intialaisia, kiinalaisia, arabeja, koripalloilijan kokoisia yön timoja, kaapumiehiä, kellokauppiaita, rahanvaihtajia, taskuvarkaita (vaikkei meidän taskuja kopeloitukaan kertaakaan), ravintoloiden sisäänheittäjiä, vaatekauppoja, kamerakauppoja, ihan mitä vaan. Hissi oli melkein aina täynnä ja voitte kuvitella minkä näköistä rappukäytävää käveltiin alas kun tultiin 9. kerroksen guesthousestamme. Chung King Mansions on täysin uniikki paikka koko maapallolla, eikä sellasta pysty tässä kuvailemaan, todellinen elämys. Kun kerran oltiin elokuvamaailman kolmoskaupungissa (1.Mumbai, 2.LA), leffassa käytiin joka päivä. Valitettavasti HK:n leffaskene on surkastunut ja Hollywood-blockbusterit vallannu alaa, ja aidoissa HK-leffoissa puhutaan kiinaa eikä oo tekstejä, niin kävimme vain Hollywoodin tuotantoa katsomassa. Silent Hill, Da Vinci -koodi ja MI3. Ekassa leffassa äänet oli turbiinimoottorimaisen kovalla, oli aivan pakko toimintakohtauksissa pistää sormet korviin, kuulon kipukynnys jäi siinä kauas taakse vikisemään, kun armottomaan meteliin tottuneet kiinalaiset vääntää volaa kaakkoon. 2 muuta sujui kuulon kannalta ok, mut Ville sai pikku flunssan (H5N1, H5N1, H5N1, H5N1, H5N1, H5N1. PLEASE DO NOT FEED THE BIRDS, HONG KONG HEALTH DEPARTMENT. IF YOU ARE NOT WELL, CONTACT THE STAFF IMMEDIATELY. ALWAYS HOLD THE HANDRAIL, PLEASE WASH YOUR HANDS, MIND YOUR STEP, MIND YOUR HEAD, PROTECT AGAINST THE AVIAN FLU NOW! IT IS EVERYONE'S PROBLEM. SLIPPERY WHEN WET.) koodissa, kun ilmastointi oli Singaporen tyyliin jääkaappiasennossa. Tästä päästäänkin avautumaan maailman eräästä pahimmasta holhousyhteiskunnasta. Pekka ja susi. Joka helvetin asiasta pitää olla varoitus ja kuulutus, eihän ne nyt tehoa enää yhtään kun koko ajan spämmätään jotain pelottelua, argh. Filippiinit on muuten Bird Flu Free Zone, ja ylpeä siitä. Lentokentällä jalat desinfioitiin ja lämpö mitattiin infrapunakameralla.

Tulipas pitkä setti. Nettitunti onkin kohta vierähtänyt. Huomenna Pinatubolle uimaan aktiivisen tulivuoren kraaterissa (ei ihan joka jätkän hommaa, mitä?) aamuviideltä, joten hyvää yötä.

t: The Volcanic Men