Arabia 8: Kuolleen sheikin kieroutuneet pakkomielteet

18.11.
Aamulla riensimme Sheikh Zayed Grand Mosque –moskeijaan, jotta ehtisimme opastetulle kierrokselle. Saavuimme 5 minuuttia myöhässä, mutta pääsimme vielä kierrokselle. Opas kertoi vitsejä ja esitteli moskeijan mauttomuuksia. Löytyi 17 tonnin painoisia erikoislasiovia, 7 kristallikruunua, joista suurin painoi 15 tonnia, maailman suurin yksiosainen matto ym. Koko moskeijan lattia oli tietysti italialaista marmoria ja kristallikruunuissa tonneittain Swarovski-kristallia. Mattoa oli kutonut 1200 iranilaisnaista kahden vuoden ajan ja se painoi 35 tonnia. Sairain juttu koko paikassa oli silti sheikin mausoleumi moskeijan ulkopuolella. Siellä on joku lukemassa koraania ääneen sheikin ruumiille 24/7/365. Se kuulutetaan tietysti myös megafoneista. Mausoleumia ei saanut kuvata, mutta kaikkea muuta kyllä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana moskeijassa on edelleen rakennustyöt kesken ja kulut juoksevat edelleen kuolleen sheikin tililtä. Kierroksen päätteeksi oppaalta sai kysellä kaikenlaista, mutta valitettavasti lapsetkaan eivät kysyneet vaikeita.

Kun rauhan, koulutuksen ja suvaitsevaisuuden uskonnon (noin luki moskeijan nettisivulla) nöyrä ja vaatimaton palvontapaikka oli nähty, suuntasimme autovuokraamoon. Otimme alle uudenkarhean Hyundai Accentin kolmeksi päiväksi. Lähdimme ajamaan kohti Emiraattien kansallista automuseota (eli sheikin yksityiskokoelmaa). Matkalla tankkasimme ”special”-bensaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut super. En tiedä mitä eroa niillä on. Bensa maksoi vähän enemmän kuin Suomessa: 1,70/litra. Rahayksikkö on kuitenkin eri, sillä 12 eurolla sai tankin täyteen. Kun saavuimme keskellä aavikkoa olevan peltipyramidin luo, se näytti olevan kiinni. Varjossa istuskeli jotain äijiä, jotka kertoivat museon olevan remontissa vielä kolme viikkoa. Harmitti todella, sillä jo ulkoapäin sheikin kokoelma vakuutti. Löytyi maailman suurinta asuntovaunua, maapallo-vaunua, tuplakokoon skaalattua jeeppiä... Vieressä oli vanha linnoitus, johon menimme tutustumaan ominpäin siitä huolimatta, että siellä näytti olevan rakennustyöt meneillään. Linnoitus oli mahtava post-apokalyptisen inspiraation lähde. Keskellä oleva (vesi?)tornikin oli ydinräjähdyksen muotoinen. Oli portaat, jotka eivät vieneet mihinkään ja kävelysillan lankuista oli puolet irronneet

Illalla kyselimme hotellin respasta kamelikilpailujen perään. Ne ja automuseo olivat pääsyyt autonvuokraukselle, mutta respan heppu ilmoitti kamelikauden olevan jo ohi. Hyundaimme vaikutti kirotulta. Seuraavaksi menemme autolla itärannikon snorklauspaikoille, toivottavasti siellä olisi parempi onni.