Arabia 4: PPP lomalla ja hiekassa

Zau!

8.11.

Uskomatonta, mutta totta! Pakko Päästä Pois –tiimi piti käytännössä vapaapäivän. Lähdimme ajamaan kohti Sharqiya Sandsin dyynialuetta ja jäimme yöksi läheiseen Ibran kaupunkiin hyvään hotelliin, jossa on uima-allaskin. Matkalla kävimme molemmat parturissa, hinta oli meiltä molemmilta yhteensä 1 rial eli 2 euroa. Loput iltapäivästä käytimme altaassa uiden ja aurinkotuoleissa kirjoja lukien, täysin lomalla siis!

Sharqiya Sands

9.11.

Lähdimme aamulla kohti Sharqiya Sandsiä pysähtyen matkalla huoltoasemalla tankkaamassa bensan lisäksi reilusti vettä ja eväitä. Kun dyynit olivat näköpiirissä, pysähdyimme tien laitaan poimimaan risuja polttopuiksi. Kun kaikki tarvittava oli autossa ja rengaspaineet alennettu, siirryimme dyyneille. Hiekalla ajaminen oli aika eksoottista, lähin vertailukohta olisi ehkä paksussa lumessa puskeminen. Dyynien alussa oli paikallisia häslääjiä jeepeillään tyrkyttämässä palveluitaan. Yksi sitkeä paskiainen ajoi monta kilometriä automme perässä, edellä ja vieressä huudellen tarjouksiaan ikkunasta. Onneksi luovuttivat lopulta ja saimme tutustua dyyneihin rauhassa. Hiekalla amistelu eli paskaringit ja kylkimyyry oli yllättävän hauskaa! Saimme kulutettua pärräämiseen uskomattoman monta tuntia. Meidän piti mennä tutustumaan yhteen aavikkoleiriin, jossa piti olla uima-allas ja rannikolta raahattu dhow-vene, mutta emme löytäneet sinne. Päädyimme ajamaan yli 50 km päähän alueen portista eli kaikesta sivistyksestä. Siellä kiipesimme korkean dyynin päälle, jonne historiallisin menoin khanjar-veistä käyttäen Ville jätti seitsemän vuotta mukanaan kulkeneen partansa. Takaisin tullessa satuimme löytämään aavikkoleirin kyltin ja menimme etsimään sitä. Heti reitin alussa oli kuitenkin jyrkkä ylämäki, johon jäimme kiinni. Tasauspyörästön lukitus ei toiminut oikein tai vaihteistossa oli jotain outoa vikaa, sen verran komean savupilven kytkin päästi. Emme enää yrittäneet nousta mäkeä auton hajoamisen pelossa, vaan käänsimme nokan kohti porttia. Halusimme pestä dyynien hiekat pois itsestämme, joten menimme läheiseen Wadi Bani Khalidiin uimaan. Sinne oli rakennettu siltoja, piknik-paikat ja jalkapallokenttäkin. Eikä kyseessä olleetkaan mitkään pikku lätäköt, syvin järvistä oli 10 metriä syvä. Pulahdus lämpimään ja kirkkaaseen veteen teki harvinaisen hyvää pölyisen päivän jälkeen. Lähistöllä ei kuitenkaan ollut sopivaa paikkaa jäädä autoon yöksi, joten ajoimme pois wadista ja takaisin kohti erämaata. Pimeä ehti jo laskeutua, mutta löysimme valtatien varresta riittävän hyvän leiriytymispaikan ja sytytimme nuotion.

- Jere Abdullah bin Sharqiya al-Alhazred