Etelä-Afrikka 2: Ajokoulu Afrikan tyyliin Pretoriassa

Goeienaand!

Pretoria, 27.10.2009

Matkaan lähdettiin tavalliseen tapaamme aikataulusta myöhässä, koska piti kuvata vielä Villen luona muutama klippi. Lentokentälle mentäessä oli vähällä ettei autosta loppunut polttoaine (Ennen bensa-asemaa se oli ainakin 5 kilometrin ajan näyttänyt, että 10km jäljellä). Check-in yms. meni muuten ihan normaalisti, paitsi mun hattu meinas jäädä turvatarkastukseen. Frankfurtin lennolla oli yllättävän hyvää tomaattipastaa ruokana. Frankfurtissa petyin hieman ku näin meiän koneen, Boeing 747 eli ahtaat jalkatilat eikä mitään viihde-elektroniikkaa. Edes bisnesluokka ei näyttänyt kovinkaan hääppöiseltä. 10 tunnin lento kului kuitenkin sujuvasti koisatessa. Havaitsin, että saan ikkunapaikalla nukuttua, mutta en muualla. Ville nuokkuu nyt ihan missä vaan ni oli hyvä diili et sain ikkunapaikan.

Laukut saatiin heti hihnalta ja passintarkastus oli ripeä toimitus, leima vaan viuhu. Mitään tullilappujakaan ei tarvinnu täyttää. Ville vaihtoi rahanvaihtopisteessä eurot randeiksi ja siitä käveltiin autonvuokraustoimistoon. Thriftyllä oli jotain systeemivikaa niin jouduttiin odottamaan jonkin aikaa. Tätä pahoiteltiin kovasti. Palvelu oli ystävällistä, mutta hieman jäi kusetuksen maku, koska lopullinen hinta oli n. 150€ enemmän kuin netistä saadussa varauspaperissa. Siihen kuitenkin sisältyi 2 kuljettajaa, lupa viedä auto Lesothoon (50€) ja third party liability –vakuutus, joten ei valitettu. Päätettiin siinä vaiheessa, ettei tähän reissuun yritetä änkeä Swazimaata tai Namibiaa, koska niihinkin olisi ollut tuo 50 euron maksu, eikä meillä oikein aikakaan riitä.

Sovittiin, että mä ajan aluksi (koska mulla oli kokemusta vääränpuoleisella ratilla ajamisesta) ja Ville käyttelee navigaattoria. Yllätyin, miten helppoa vaihteiden vaihtaminen vasurilla oli, kolmeen ekaan vaihtoon piti vielä keskittyä tosissaan, mutta sen jälkeen sujui jo luonnollisesti. Pyyhkijöillä vilkuttaminenkaan ei nyt ollut ongelma, koska tuossa meidän komeassa Nissan Tiidassa onkin vilkku vasemmalla. Lentokentältä Pretoriaan ajaminen oli odotetun helppoa: exit-kylttejä seuraten päädyttiin suoraan Pretoriaan vievälle moottoritielle. Siinä vaiheessa navigaattorikin löysi satelliitit ja osasi ohjata meidät Threebees guesthouseen. Ulkopuoli vaikutti todella korealta, eikä aulakaan pettänyt. Juuri sellaista tummaa sisustusta kuin jostain safarimajoituksesta. Meidät otti vastaan puhelias hollantilainen, joka muutti tänne 3 vuotta sitten ja pitää kahta guesthousea Pretorian laitamilla. Kovasti kehui Etelä-Afrikkaa ja sanoi, ettei koskaan aio palata Eurooppaan. Kävi ilmi myöskin, ettei Kapkaupunkiin kuulemma kannata ajaa, 20h tylsää autiomaata. Sen seurauksena otimme Kapkaupungin pois pakollisten nähtävyyksien listaltamme. Voi silti olla, että ajelemme rannikkoa pitkin sinne asti.

Huone on todella siisti ja hieno, mutta ikäviä miinuksia tuo parisänky (vain yksi iso peitto!) ja kylpyhuoneen oven puute. Oven tilalla on vain tuommoinen sermi. Pikku torkkujen ja elpymisen jälkeen lähdettiin Brooklyniin, joka on Hatfieldin ohella Pretorian shoppailukaupunginosa. Kävimme ensiksi syömässä intialaisessa, jossa tarjoilija oli ehkä hieman liiankin ystävällinen. Antoi mm. vinkkejä miten isketään afrikaans-naisia (brandy-kolalla tai Black Labelilla) ja käski sitten koota iso porukka ja tuoda kaikki sinne syömään. Myyntimiehiä selkeästi. Suomesta hän tiesi ainoastaan Nokian (ja nyt meidät). Syömisen jälkeen Brooklyn oli hiljentynyt ja pimentynyt, eivätkä kaupat olleet enää auki. Siispä lähdimme takaisin hotellille.

Kaikki edellinen tapahtui siis eilen, tänään on ollut jo uudet seikkailut, mutta lukuisten teknisten ongelmien takia niistä ei ole vielä blogitekstiä. Yritän saada sen huomenna nettiin. Goeienag!