Mors!
Eilen sitten lähdettiin kehnohkosta ilmasta huolimatta Quetzaleita bongaamaan. Aamulla tosin ensin hain mun pyykit pesulasta, vihdoinkin puhtaita vaatteita! Ensin bussilla Davidiin 1h, sieltä Cerro Puntaan 2h 15min. Cerro Puntassa syötiin ja otettiin sitten taksi Quetzal-polun alkuun. Taksikuski oli mukava heppu ja kun sanottiin et saatiin 500 dollarilla lennot Panamaan ni se uhos tulevansa Suomeen käymään ku on noin halpaa. Siitä sitten lähdettiin kävelemään polkua eteenpäin ja nähtiin aika paljon mutavyörypaikkoja, joissa polku oli jäänyt niiden alle. Niistä pääsi kuitenkin jotenkin kävelemään, koska kokeneina sankarimatkaajina otettiin tietysti heti polun alusta kävelysauva mukaan, jolla pystyi luotaamaan mudan syvyyttä. Kun noustiin ylemmäksi vuoren päälle, ilmakin alkoi parantua ja aurinko pilkisti pivien raoista. Maisemat oli todella upeita. Polun varrella nähdyistä 250 eri lintulajista bongattiin 3 tai ehkä 4.
Vuoren päällä oli joku vartija-asema, jossa juteltiin kansallispuiston vartijalle. Hän sanoi, ettei eteenpäin kohti Boquetea ole mitään asiaa, koska polku on tuhoutunut maanvyöryssä. Oli siis pakko kääntyä takaisin. Mieli oli maassa, kun vielä oltiin Boquetessa kyselty paikallisilta, että onkohan se polku kunnossa, kun on ollut kovia sateita. Vastaukset oli luokkaa "joo joo" tai "tottakai se on". Ei siinä sitten auttanut kuin kävellä takaisin, miinuksena vielä se, ettei polun alusta tietenkään saataisi taksia takaisin Cerro Puntaan, vaan olisi käveltävä se 7 km. Alamäkeä sentään. Kun tultiin alas polulta, niin vesisadekin jatkui. Onneksi sama taksikuski oli tuomassa jotain perhettä kotiin Cerro Puntasta, niin päästiin n. 3 km kävelyn jälkeen kyytiin. Sen perheen talon vaja tai joku varasto oli tuhoutunut, kun vettä oli tullut läheisessä pikku joessa niin paljon. Cerro Puntasta saatiin sitten viimeinen bussi takaisin Davidiin, jälleen 2h istumista, tällä kertaa kengät mutaisina ja vaatteet märkinä. Lisäksi lähempänä Davidia käskettiin sulkea ikkunat, koska nämäkin hölmöt tykkää pitää ilmastointia jääkaappiasennossa. Mulla oli t-paita, paksu fleece ja takki päällä ja silti palelin, kun ilmastointi puhalsi. Puhallusaukkojen säädöt oli peitetty metalliristikolla, ettei sitä päässyt ohjaamaan saati sulkemaan. Yllättäen Davidistakin meni vielä siihen aikaan bussi Boqueteen, joten oltiin onnellisia, että päästäisiin sentään kohtuuhinnalla takaisin hotellille.
Matkalla bussissa sattui omituinen tapahtuma. Aivan yhtäkkiä keskellä maantietä meidän naamoille lävähti roiskeita mehusta. Aluksi luultiin, et jonkun limsapullo oli räjähtänyt, mutta kävi ilmi, että autoa oli heitetty hedelmällä tai hedelmillä. Ja se kun oli sellainen vanha jenkki-koulubussi, niin ikkunoita pidettiin auki. Hedelmäroiskeita oli katossa ja penkeillä. Se maistui vähän greipiltä. Ehkä pikkupoikien harmittomaksi tarkoitettu pila, mutta yksi hedelmä osui Villen takavasemmalla istunutta miestä päähän, ja hän piteli päätään aika pitkään. Greippi ohimoon 80 km/h kirpaisee varmasti. Korvaako matkavakuutus sairaalahoidon siitä, jos saa bussissa hedelmästä? On ainakin "odottamaton tapahtuma", toisin kuin myrsky Filippiineillä, grr!
Mutta nyt suuntaamme täältä Boquetesta kohti itää ja Tyynenmeren rantoja. Kohdekaupunki on Chitré, jonka lähellä pitäisi olla kivoja rantamestoja.
Chau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti