Thaimaa 3: Viidakkovaellus

Nyt on siis viidakkovaellus takana, viidakko ei ollut ihan niin mielenkiintoinen mitä odotettiin, mutta oli se silti hyvä reissu. Ryhmä oli sopivan pieni: me 2, Charlie (oiskohan sen oikee nimi ollu Charlotte tai jotai) ja Liam Englannista ja sit Pam Australiasta. Pam lähti kuitenkin eri teille ekan yön jalkeen ku sille oli varattu vain 2 päivän trekki. Ensin mentiin autolla tonne Doi Inthanonin kansallispuistoon ja siel oli ekana elefanttikierros. Se oli todella leimi. Pikku rundi viidakossa norsun selässä. Meille oli 2 norsua ja ne oli sidottu toisiinsa liian lyhyellä narulla. Muut norsut mitä siel farmilla oli ni oli kiinni tolpissa liian lyhyillä kettingeillä. Osa teki pakkoliikkeitä ja ne oli muutenki tosi tylsämielisen näköisiä. Aika ankeeta siis. Sen lisäks ku meiän kierros loppu ni siin oli sit jo seuraavat turistit venaamas ja samat norsut veti uutta rundia. Elämys (varsinki Villelle ku se oli metrin päässä) oli kuitenkin norsun pieru. Se ei ollu mikään pikku puuppa se. Peräsuoli vaan lepatti ku semmone 150 litraa kaasua pääsi ilmoille. Itse en onneks nähny kyseistä tapahtumaa mut kuulin varsin hyvin. Norsujen jälkeen syötiin lounas ja sit alko varsinainen vaeltaminen. Käveltiin vuorta ylös, aurinko paisto ja oli vähintään 35 astetta. Seurauksena kevyt hiki pinnassa ku 3 tuntia paahtanu. Päästiin sit kuitenki vesiputouksen alle uimaan ni se virkisti kummasti. Pikkukalat ja Pamin jalkaa hipaissut rapu loivat lisää jännitystä uimiseen. Iilimatoja ei onneks kuitenkaan näkyny eikä tuntunu, nyt ei ollu niiden sesonki. Illalla saavuttiin White Karen - heimon kylään ja saatiin siellä mahtava päivällinen. Briteilla oli pelikortit ni ne opetti meiät pelaamaan Whistiä, en kyl muista sääntöjä enää mut kummasti Liam voitti koko ajan. Toinen oppaista, Paul kutsumanimeltään (toinen oli Rocky), tarjoili "hienoa mangoviskiä", joka osoittautui hänen itsensä tekemäksi pontikaksi. Ihan kamalaa tavaraa. No mut sehän sopi sit vallan mainiosti panokseksi korttipeleihin, onneks en hävinny kertaakaan :)

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa pelkkää vaeltamista, matkalla oli onneks kuitenkin taas mukava vesiputous ni päästiin uimaan ja peseytymään. Reitti ei ollu läheskään niin rankka ku ekana päivänä eikä aurinkokaan porottanu hirveästi. Matkalla nähtiin kylissä hassuja pikkupossuja ja tipuja. Toivottavasti ei lintuinfuenssa tullu ku kaikissa kylissa kanat, koirat, kissat ja possut juoksenteli jaloissa. Vieläki kyl ihmetellään miksei ne kissat ja koirat hyöki tipujen kimppuun. Kyl Francis ainaki hyökkäis ;) Seuraava yöpyminen oliki sit jo paljon isommassa kylässä, niil oli aurinkopaneeleja, satelliittiantenneja, paljon mopoja ja jopa kaks autoa. Meil oli meiän mökin ulkopuolella oma vahtikoira ni oli turvallinen olo nukkua. Nukuinkin tosi hyvin vaik tyyny oli 10cm x 20cm ja kovuudeltaan graniitin luokkaa. Siin illalla koettiin ainaki Villen mielestä trekin paras elämys: Charlien lasiin lensi torakka uimaan. Siellä se uiskenteli kunnes Charlie meinas juoda siit ja ku torakka kosketti huulta ni kirkaisu oli sydäntäriipaiseva :D Kiva pikku ylläri. Muutenki se oli aika jännää ku pelailtiin korttia siin kynttilöiden valossa ni itikoita kiinnosti ne kynttilät. Eli niit lenteli massoittain kynttilöitä päin, joka ötökkä oli varmaan erilainen. Ilkeimpii oli sellaset isot kuoriaiset ku piti sellast matalaa huminaa lentäessään korvan ohi ja kohti Villeä. Ville oli koko illan hurjan ötökkäpommituksen kohteena jostain syystä. No, onneks se tykkää niin kovasti niistä.

Viiminen eli tämä päivä koostui kevyestä vaelluksesta ja bambulauttakoskenlaskusta. Koski oli aika leimi mut se oli silti tosi hauskaa, mukava haaste tasapainotella ku lautta törmää kiveen. Oltiin vuorotellen perämiehinä mut onneks se varsinainen kuski oli kokenut ku meiän perämiestaidot oli vähän sellast sohimista. Ärsyttävät pikkukakarat heitti meiän pääl vettä ku mentiin niitte ohi. Teki mieli huitasta sil ohjauskepillä :P No, siinä se trekki suurinpiirtein oli. Jalkaan tuli tänään pieni haava mut muilta vahingoilta säästyttiin, mun nilkka ei nyrjähtäny kertaakaan (pieni ihme)! Yhtään käärmettä ei nähty, eikä kyl oikeen muutakaan viidakon eläimistöä. No, vesipuhveleita kyl mut ei niit kai voi laskea. Viiminen yö jouduttiin nukkumaan puhveliaitauksen lähettyvillä ni sielt tuli aika ikäviä tuulahduksia. Tänään tultiin siinä viiden aikaan takas tänne Chiang Maihin, käytiin suihkussa ja lähettiin kaupungille. Ville katteli patsaita vähän liian kauan ja tauluja ihan sopivan aikaa. Kirjakaupassa oltiin sulkemisajan jalkeen ja koko henkilökunta odotti et saatiin valittua :) Ostettiin molemmat n. 30 eurolla ni ehkä niit ei niin pal haitannu se sit. Ja nyt ollaan täs nettikahvilassa kattomassa lentolippuja Luang Prabangiin, jonne meiän on tarkotus lentää tiistaina Lao Airlinesilla (kuulostaa LUOTETTAVALTA, vai mitä?). Se on siis Laosissa. Saatiin tänään viisumitkin ni luultavasti päästään maahankin ilman kummempia kommervenkkejä. Huomenna ja ylihuomenna on ohjelmassa armotonta päristelyä ku vuokrataan taas moottoripyörät, täältä pitäis saada jopa vakuutus niihin ni ei oo niin kamala taloudellinen tappio jos ne pöllitään tai jos ajetaan ne puuhun ;) Niillä sit käydään tos 15km päässä ku Villel on siel joku paikka mist se aikoo ostaa jotain käsitöitä tms. Sit me katotaan joku sopiva rundi ku luettiin Thaiklupilta vaihtoehtoja. Tääl on kyl mahtavia paikkoja päristellä ku voi vetää noit serpentiiniteitä edestakas tuol vuoristossa ja asvaltti on laadukasta. Se on vaa hiukan hurjaa ku autoilijat vetää mutkat suoriks niin et niil on renkaat melkeen vastaantulevien puolen ojassa. Koita siin sit väistää.


t: Jere (Jrre, Yere, Jare... ei ne osannu ääntää :)

PS. Ku esittelin itseni ni Paul sano et hänen suomenkielinen nimensä on täst lähin KRRASSE :) Totesin vaa et "I've got a friend in Finland called Krasse".