Tervetuloa seuraamaan seikkailujamme mystisessä Arabiassa. Eikun matkaan...
31.10.
Automatkalla Helsinki-Vantaalle Air Baltic ilmoitti tekstiviestillä, että Riika-Dubai-lento on 2½h myöhässä, joten odotusaika Riikassa olisi 5 tuntia. Saimme hiukan torkuttua penkeillä ja syötyä kahdesti, eli aika meni kuitenkin nopeasti. Air Baltic korvasi valituksen jälkeen myöhästymistä ruhtinaallisella 1,50 latin (n. 2€) ruokakupongilla. Lennolla puolen litran vesipullo olisi maksanut 2,5 euroa, mutta onneksi täytin limsapullon kuumalla vedellä juuri ennen lentoa, niin joimme sitten sitä. Viimeisen vessan hana oli siis lukittu kuumalle. Paranoidimpi voisi luulla, että sikahintaisen pulloveden myynnin edistämiseksi. Koneen lämmitys oli myös säädetty kohtuuttoman lämpimälle. Lento meni torkkuessa ja olimme aamunkoiton aikaan perillä. PPP ei suosittele Air Balticia.
1.11.
Dubain maisema pilvenpiirtäjineen oli komean näköinen aamulla, eikä 26 asteen lämpötilakaan pahemmin tunnelmaa haitannut. Maahantulotarkastus oli “turizt?”, “yes” ja leima passiin. Villeltä kyseltiin vähän enemmän, kenties parran takia. Myös taksikuski kommentoi sitä ja sanoi että vain naiset letittävät. Kolmen tähden hotellimme osoittautui varsin kelvolliseksi, vaikkei paljoa maksanutkaan. Asettauduttuamme hotelliin otimme taksin Deiraan, toiselle puolen Dubai-jokea. Siellä oli paljon basaareja (souq), mutta hihastarepijät, perässäjuoksijat ja muut tyrkyttäjät pitivät kaikki ostohalut tehokkaasti loitolla. Ville sai ostettua sitruunapistaaseja ja sai kaupanpäälle suklaalla kuorrutettuja taateleita sekä outoa luumu-vadelmatahnaa, jossa oli ehkä suolaa. Arabiankielinen tuoteseloste ei avautunut meille. Toisaalta voi myös olla, etteivät ne olleet kaupanpäällisiä, vaan myytiin väkisin mukaan. Ylitimme Dubai-joen pienellä taksiveneellä takaisin Deirasta. Joella kulki paljon erikoisen näköisiä paatteja ja vilinä rannoilla oli melkoinen. Sitä oli hauska seurata veneestä, ja pihin reissaajan mieltä lämmitti venematkan sopuisa hinta 1 dirham, eli noin 20c.
Parin turistisouqin jälkeen otimme taksin hotellimme lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen, jossa menimme syömään persialaiseen ravintolaan. Ostoskeskuksen ravintolaosasto oli rakennettu pyramidin sisään, eikä sisustustakaan voinut moittia vaatimattomaksi. Persialaiset ruuat olivat hyviä, osittain intialaista ja osittain läntisempää keittiötä. Ville söi curryntyyppistä kanasoosia ja minä kasvispihvejä, jotka olivat hiukan kuivia ja maistuivat liikaa pinaatilta. Ilmaiset alkupalat olivat loistavia: ohutta leipää, tuoretta minttua, jugurttia, vuohenjuustoa ym. Ruuan jälkeen tuli niin paha väsymys, että oli poikettava kahvilaan. Löydettiinkin mukava paikka, josta pystyi seuraamaan alakerrassa kulkevia ihmisiä. Uusinta muotia oli burkha ja neoninpinkit lenkkarit sekä “sheikinkaapu”, ruskea lippis ja aurinkolasit. Ostoskeskuksen ihmisiä seuratessa huomasi hyvin, miten todellakin vain alle 20% väestöstä on alkuperäisiä emiraattien asukkaita.
Burj Khalifa kuvassa vasemmalla, muut tavallisia pilvenpiirtäjiä
2.11.
Olimme varanneet netistä pääsyn Burj Khalifan näköalatasanteelle, joten lähdimme sinne aamulla liian pitkään nukutun yön jälkeen. Ihastelimme tornia montut auki vähän kauempaa ja menimme etsimään sisäänpääsyä. Burj Khalifassa lienee tekeillä jotain salaista, sillä ulko-ovea ei löytynyt lainkaan. Hissiin, jolla pääsi näköalatasanteelle, mentiinkin viereisen Dubai Mallin kautta. Ennen hissiin astumista ehdimme käydä food courtilla syömässä ja huomasimme iloksemme, että suosikkipikaruokalamme Etelä-Afrikasta on rantautunut myös emiraatteihin. Nimittäin Nando's. Se valitettavasti ei ollut auki, joten söimme herkulliset Sumo Salad -salaatit. Hissin aulassa esiteltiin tornin rakennusvaiheita ja herkuteltiin ennätyksillä, joita se rikkoo. Maailman nopein hissi kiihdytti reipasta vauhtia, eikä nousu 124. kerrokseen kestänyt kuin minuutin. Pettymykseksemme näköalatasanne "at the Top" ei todellakaan ollut huipulla, vaan rakennuksen puolessavälissä, hiukan yli 400 metrin korkeudessa. Eivät näkymät sieltä silti surkeita olleet. Oli huvittavaa nähdä The World -saaret (maailmankartan muotoon rakennetut keinosaaret) tyhjillään, ei ole tainnut mennä ökytontit kaupaksi.
Tornista laskeuduttuamme jatkoimme tutustumista Dubai Malliin, joka on siis tietysti maailman suurin. Sieltä löytyi valtava akvaario, jonka seinässä oli Guinnessin palkintoplakaatti. Titteli ei kuitenkaan ollut "maailman suurin ostoskeskusakvaario" tai mitään vastaavaa, vaan maailman suurin yksiosainen akryylipaneeli. Turistit ottivat siellä kuvia toisistaan. Itse ostoskeskus oli loistava, toisin kuin Wafi. Siellä oli Louis Vuittonin ja kumppanien lisäksi normaalien ihmistenkin kauppoja, sekä loistava ravintolavalikoima, joten viihdyimme hyvin. Rahaakin paloi luonnollisesti jonkin verran. Harrastimme myös matkaopaskirjojen hehkuttamaa "people watchingia", oli viihdyttävää seurata burkhaan pukeutuneita naisia ja sheikkejä (n. 10% porukasta) valtavien ostoskassien kanssa. Loppuillasta joimme vielä pakolliset ilmaiset siiderit hotellilla. Täältä ei siis vain saa alkoholia, vaan sen hankkimiseen saa kuponkeja hotelliin kirjautuessa.
Itse asiassa kirjoitan tätä jo Omanissa, mutta siitä sitten enemmän ensi kerralla. Sen verran voin sanoa, että olemme molemmat jo ihastuneet tähän maahan.
- Zere ja Al Wili
