Hola!
Finnairin lennosta Madridiin ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kolmen ja puolen tunnin odotus Madridissa sujui ripeästi, koska jouduttiin vaihtamaan terminaaliakin junalla. Ville sai myös neuvoteltua meille paremmat paikat Santiagon-lennolle. Alunperin meidät oli laitettu eri riveille ja koneen huonoimmille paikoille (lähde: Seatguru), mutta pääsimmekin exit-riville vierekkäin. LAN Airlinesin Dreamliner oli sisältä tyylikäs ja konetyypin mukavuusaspekteja ei ole liioiteltu. Kosteampi ilma ja kovempi paine matkustamossa tuntui ratkaisevasti mukavammalta. 14 tuntia sujui melko rattoisasti osittain nukkuen ja osittain Laivanupotusta moninpelinä pelaten, koneen viihdelaitteistolla siis! Karu totuus on, että lanitimme LAN Airlinesin koneessa. Villen vierustoverina oli chileläinen Andrés, jonka kanssa juttelivat pitkät tovit. Saapuminen Santiagoon oli huikean hieno, koska Andeilla ei ollut pilviä ja vuoristoa näkyi todella kauas.
Santiagon lentoasemalla kaikki toimi mainiosti ja saatiin ripeästi alle Volkswagen Gol. Ei ole typo, täällä se automalli todellakin kirjoitetaan ilman f:ää. Yritin mainita auton tarkistuksessa, että tosta on pudonnut kirjain, mut mulle vain naurettiin :( Syötiin ekalla huoltoasemalla hodarit, joissa oli avokadoa. Ihan jees, mutta ei mitään ihmeempää herkkua. Matka Valparaisoon meni tullimotaria pitkin nopeasti, mutta itse kaupungissa oli todella vaikeaa ja hidasta navigoida. Kesti puolitoista tuntia löytää hotellille. Suurin syy oli navigaattorin virheelliset ohjeet. Toiseksi suurin syy oli tietyöt, joiden takia normaali reitti hotellille oli suljettu. Kolmanneksi suurin syy oli, ettei kyseinen hotelli/guesthouse ollut laittanut minkäänlaista kylttiä edes oveensa. Kävimme illalla vielä kävelemässä Valparaison keskustassa ja syömässä erittäin herkulliset ateriat. Ville otti pihvin ja mä söin paistia perulaisittain korianterikastikkeella. Seuraksi vielä pullo paikallista Carmenere-punaviiniä, röh röh.
Valparaiso ei todellakaan ollut mikään miellyttävä kaupunki kivasta katutaiteesta huolimatta, joten lähdimme heti aamusta ajamaan kohti etelää. Suuntana Maipo Valley, joka on kuuluisa viineistään.
Finnairin lennosta Madridiin ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kolmen ja puolen tunnin odotus Madridissa sujui ripeästi, koska jouduttiin vaihtamaan terminaaliakin junalla. Ville sai myös neuvoteltua meille paremmat paikat Santiagon-lennolle. Alunperin meidät oli laitettu eri riveille ja koneen huonoimmille paikoille (lähde: Seatguru), mutta pääsimmekin exit-riville vierekkäin. LAN Airlinesin Dreamliner oli sisältä tyylikäs ja konetyypin mukavuusaspekteja ei ole liioiteltu. Kosteampi ilma ja kovempi paine matkustamossa tuntui ratkaisevasti mukavammalta. 14 tuntia sujui melko rattoisasti osittain nukkuen ja osittain Laivanupotusta moninpelinä pelaten, koneen viihdelaitteistolla siis! Karu totuus on, että lanitimme LAN Airlinesin koneessa. Villen vierustoverina oli chileläinen Andrés, jonka kanssa juttelivat pitkät tovit. Saapuminen Santiagoon oli huikean hieno, koska Andeilla ei ollut pilviä ja vuoristoa näkyi todella kauas.
Santiagon lentoasemalla kaikki toimi mainiosti ja saatiin ripeästi alle Volkswagen Gol. Ei ole typo, täällä se automalli todellakin kirjoitetaan ilman f:ää. Yritin mainita auton tarkistuksessa, että tosta on pudonnut kirjain, mut mulle vain naurettiin :( Syötiin ekalla huoltoasemalla hodarit, joissa oli avokadoa. Ihan jees, mutta ei mitään ihmeempää herkkua. Matka Valparaisoon meni tullimotaria pitkin nopeasti, mutta itse kaupungissa oli todella vaikeaa ja hidasta navigoida. Kesti puolitoista tuntia löytää hotellille. Suurin syy oli navigaattorin virheelliset ohjeet. Toiseksi suurin syy oli tietyöt, joiden takia normaali reitti hotellille oli suljettu. Kolmanneksi suurin syy oli, ettei kyseinen hotelli/guesthouse ollut laittanut minkäänlaista kylttiä edes oveensa. Kävimme illalla vielä kävelemässä Valparaison keskustassa ja syömässä erittäin herkulliset ateriat. Ville otti pihvin ja mä söin paistia perulaisittain korianterikastikkeella. Seuraksi vielä pullo paikallista Carmenere-punaviiniä, röh röh.
 |
| Valparaíso |
Valparaiso ei todellakaan ollut mikään miellyttävä kaupunki kivasta katutaiteesta huolimatta, joten lähdimme heti aamusta ajamaan kohti etelää. Suuntana Maipo Valley, joka on kuuluisa viineistään.
 |
| Katutaidetta |
 |
| Tätä oli lähes joka kadulla |
Hasta la proxima vez,
- Jefes andinos
